Avainsanat

, , , , ,

Nuoret poromiehet ja hieno esimerkki maatiaisesta (paimen-?) pystykorvasta. Pojat eivät ole saamelaisia, vaan savolaisia ja karjalaisia. 1800 -luvun lopulla Suomeen tuli myös venäläisiä kauppa- ja poronhoitajia ja he sekoittuivat pohjoisen Suomen väestöön. Lähde / source: juntuset.net. Kuva on 1920 -luvulta.

Nuoret poromiehet ja hieno esimerkki maatiaisesta (ehkä paimen-) pystykorvasta. Pojat eivät ole saamelaisia, vaan savolaisia ja karjalaisia. Suomen pohjoisosien asukkaat olivat suomalaisia, muutamia kiertäviä saamelaisia lukuunottamatta. Vasta 1800 -lopulla saamelaisia muutti Suomeen lännestä. Samaan aikaan maahan tuli idästä venäläisiä ja siperianheimoisia poronhoitajia sekä kauppiaita sekoittuen pohjoisen väestöön. Kuvalähde / Photo source: juntuset.net

Kuten ensimmäisessä lokissani kirjoitin, on koiraa tarkoittava sana peni suomenkielen vanhin säilynyt kotieläimen nimi.  Se on edelleen käytössä sanoissa ”peninkulma”, ”penikka” ja ”pentu”. Tutkijat jäljittävän peni -sanan noin 5000 vuoden taakse. Se on vanhimpia suomenkielen sanoja.

Itse koirista on hyvin vähän aineistoa. Muutamia kivikautisia ja rautakautisia jäännöksiä on löydetty. On harmi, että osa niistä on niin hajonnut, ettei eläinten ulkonäöstä voida paljoa sanoa.
Sana peni on siksi tutkimuksen arvoinen ”fossiili” harvojen joukossa. Mahdollisesti se voi kertoa vähän lisää varhaisista koiristamme, uskollisista kumppaneista, joiden avulla saamelaiset (eli alkusuomalaiset) selvisivät ja pystyivät kehittämään kulttuuriaan.
 
Mistä peni juontuu? Itä-Euroopan kielissä sama sana on tunnistettavissa, ollen hyvin yleinen. Sanan mahdollisia sukulaisia tavataan myös Euroopan ulkopuolella, mm. mayojen kielessä.

Peni ja piski – veljekset
Tarkemmin tähän keräämääni mikrosanastoa tutkittaessa voi huomata, että useiden itä-Euroopan kielien koiraa tarkoittavat sanat muistuttavat suomenkielen ”piski” – sanaa (esim. puolan kielen pies).
 
SANASTOA – koira -sana muutamilla suomen sukuisilla ja itäisen Euroopan kielillä (ääntämisohje hakasuluissa):

beasa, beana, peanuv (vaihtelee murteesta riippuen) > saame
pon > komi
пёс [pees] > venäjä
pies > puola
pes > unkari, tsekki
пес tai псe [pes] tai [pse] > bulgaria
pes; küche > makedonia
pas > serbia
pes (monikko psi) > slovakia, slovenia
köpek [koe’pesh], [koe’pek] > turkki

Euroopan ulkopuolella:
spay > pushtu, eräs pohjois-Intian kieli
pek > jukateekki (eräs maya-kansan kieli)


Lapin kielestä tunnetaan myös sana peski. Se tarkoittaa poronnahoista ommeltua turkkia, jossa karvapuoli on ulospäin. Sana muistuttaa paljon sanaa piski. Inuitit käyttivät samalla tavalla ommeltua koiran nahkaa vaatteissaan, etenkin takkien hupuissa.  

Piskillä on nykyään halventava sävy, mutta aikanaan se taisi tarkoittaa mitä tahansa tavallista tai tavallista parempaa peniä. Kun Suomi alkoi kaupunkilaistua, muuttui naapurin koira vieraaksi, pelottavaksi, jopa kurjaksi piskiksi. Mutta niin taisivat muuttua naapuritkin, jotka eivät enää olleet omaa heimoa, vaan vieraita, joiden kieltäkään ei ehkä aina ymmärtänyt.

Toisin olivat tunteet omaa koiraa kohtaan, joka oli ja on edelleen kiistämättömän hyvä. Siitäkin huolimatta, ettei se aina täysin pidä paikkaansa.

Muuttoliikkeiden, elikeinojen ja maapolitiikan aiheuttamissa mullistuksissa myös koiran merkitys muuttui. Niin siitä tuli yhä selvemmin myös kulttuurisosiaalinen ja lopulta polittinen eläin.
Meidän koira.