Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

  • Ketunpoikanen Topi nokosilla eläinhoitolassa alkukesällä 2004. Topi the red-fox sleeping nicely in the Rescue, Turku, Finland.

    Lähes tasan kuusi vuotta sitten, keväällä 2004, Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser ottii hoiviinsa pienen ketunpoikasen. Poikasen emo oli kadonnut jäljettömiin. Sen sisarukset ehtivät kuolla, mutta tämä yksilö pelastettiin hoitolaan. Pentu tottui nopeasti uuteen ympäristöönsä ja sai nimekseen Topi. Jostain syystä Topi matki kissojen käyttäytymistä: se teki asiansa hiekkalaatikkoon ja söi mieluiten kissankupista. Koska Topi-kettu oli villieläin, se sai kulkea halunsa mukaan ulkona.

    Elokuussa eläinhoitolaan tuli pieni maatiaispystykorva. Lehdistössä se oli ehditty ristiä Tarvasjoen Murreksi, vaikka paljastui pian tyttökoiraksi. Murre oli arka ja hoitolan väki sai sitkeästi houkutella sitä kotikoiran tavoille. Mutta Topi-kettu, joka oli silloin noin kolmikuinen, kesytti Murren helposti.
    Siitä lähtien olivat koira ja kettu erottamaton pari.
    Kun Murre kerran karkasi eikä uskaltanut palata edes syömään, toi kettu sille ruokaa. Murre odotti hiljaa aidan ulkopuolella.
    Topin ja Murren tarina löytyy täältä http://www.tesy.info/suomi/kuvasivut/hoitola_kuvaframes_4.html

    Kun Murre-koira karkasi hoitolasta Topi-ketun avustamana, viipyivät ne seikkailuillaan kymmenen päivää. Lopulta Murre saatiin kiinni ja siitä tuli hyvä kotikoira. Topi taas jäi kosioreissulleen seuraavana keväänä - kuten tarkoitus olikin. Kuvan oikeudet: Turun Sanomat. Topi and Murre on the run together for ten days. The fox brought the food for the shy dog. Copyright: Turun Sanomat.

    Topin sukulaiset, punaketut (Vulpes vulpes), ovat levittäytyneet laajimmille alueille kuin mikään muu lihansyöjälaji. Tuhansia vuosia sitten tällainen eläin oli susi, Canis lupus.
    Ennustan, että tulevina vuosina ketut yleistyvät kaupungeissamme. Niille on saatavilla runsaasti ruokaa, myös pääkaupunkiseudulla,
    jonne runsaslukuiset kanit ovat tulleet jäädäkseen.

    Ketun jäljet Helsingin Kaivopuistossa, kuvattuna tammikuun yönä 2010. If there are rabbits, there are foxes. Red fox in south - Helsinki parks, Finland, winter 2009-10.

    Uteliaat ketut voivat käyttäytyä yllättävän rohkeasti, kuten seuraava Helsingin Sanomien linkki osoittaa. Siinä repo kiinnostui seurailemaan iltakävelyllä ollutta suurikokoista berninpaimenkoiraa:
    http://www.hs.fi/extrat/erikoinentapaus/artikkeli/1101981382112

    Iso-Britanniassa, jossa kettujahteja on rajoitettu, ketut ovat alkaneet ilmestyä tiluksille ja pihoille: http://www.youtube.com/watch?v=odxAxy79XU4&feature=related

    Innokkaan metsästyksen vuoksi kettu on Suomessa oppinut henkensä kaupalla välttämään ihmistä ja ihmisen koiria. Sitä vastoin, taajamien ja kaupunkien läheisyydessä se oppii yhä rohkeamaksi.
    Seuraava on yksi lempiklipeistäni; siinä emonsa vieroittama (taikka emokuoleman kokenut) ketunpoikanen yrittää päästä urospuolisen lapinkoiran hoivattavaksi:



    Murre
    -koiran ja Topi -ketun ihmeellisen ystävyyden syytä on mahdotonta tietää, mutta ystävyys yli lajirajojen ei ole ennenkuulumatonta.
    Ketut kuuluvat koiraeläimiin. Ne haukahtelevat ja niiden ruumiinkieli on koiramainen. Ketut ja koirat ovat kaukaisia sukulaisia, mutta niin eriytyneitä, etteivät pysty lisääntymään keskenään.
    Ketut muistuttavat myös kissaa. Ne metsästävät yksin. Punaketulla on keltaiset ”kissan silmät” viirumaisine pupilleineen. Hieman kissamainen kettu on myös Amerikan mantereella elävä harmaakettu (Urocyon cinereoargenteus), joka kiipeilee taitavasti puissa.

  • Harmaakettu - ainoa koiraeläin, joka osaa kiivetä puissa. Gray-fox, the only member of the Canidae-family, having the cattish ability climb in trees.

    Ketun ja koiran ystävyys tunnetaan paristakin modernin ajan sadusta.
    Unkarilainen István Fekete ehti julkaista aiheesta romaanin nimeltä Vuk (suom. Kettupoika Vuk) v. 1965. Feketen viehättävän teoksen voi nähdä myös metaforana Unkarin tuolloisesta tilanteesta.
    Sitä paremmin on tiedossa kahta vuotta myöhemmin julkaistu Daniel P. Mannix’n kirja The Fox and the Hound (Disneyn elokuvaversion suomennoksen mukaan Topi ja Tessu). Molemmista on tehty animaatioelokuva ja ne ilmestyivät samana vuonna, 1981.