Avainsanat

, , , , , , ,

Tässä on Sir Edwin Landseerin luonnos vuodelta 1821.
Sen nimi on A dog called Cora:

Edwin Henry Landseer syntyi Lontoossa vuonna 1802 ja kuoli vuonna 1873. Hän opiskeli muunmuassa Kuninkaallisessa Akatemiassa (Royal Academy) ja sai myöhemmin sir-arvonimen. Hänet tunnetaan mestarillisista eläinkuvauksistaan ja upeaista Newfoundlandin koiristaan. Newfoundlandinkoiran musta-valkoinen tyyppi sai nimen Landseer ja sitä pidetään nykyään eri rotuna – ja joidenkin mielestä jopa alkuperäisempänä, kuin yksiväristä tyyppiä.

Eräs toinen Cora – koiraa esittämä Landseerin työ on paljon, paljon tunnetumpi. Se on komea öljyvärityö nimeltään Cora. A Labrador bitch ja sen valistumisajankohta on vuosi 1823. Koska maalaus on suojatussa yksityisessä omistuksessa, en tällä haavaa voi esittää siitä kuvaa.
Mutta sen voin kertoa, että kyseisen maalauksen Labradori-narttu muistuttaa paljon sitä koiraa, jonka näemme seuraavassa maalauksessa. Se on nimeltään Keeper A good dog in old times ja se on vuodelta 1821.
Liittämäni kuva on alkuperäisen öljyvärimaalauksen kaiverrus ja siksi mustavalkoinen:

1800-luvun kaiverrus ja siitä tehty antiikkiprintti kopio Landseerin maalauksesta. Koiran nimi on Keeper - suomeksi vartija tai suojelija. Nimestään päätellen Keeper tuskin kuului aateliselle, joilla oli maillaan oikea riistanvartija. Koira on mitä ilmeisimmin hyvä vahti ja näyttää valppaalta. Sellaista koiraa, jonka huostaan saattoi hetkeksi jättää veneensä ja verkkonsa, arvostettiin suuresti Newfoundlandissa ja Labradorissa kolonian varhaisina aikoina.

Huomaat varmaankin, että alun A dog called Cora -työ on Keeper -maalauksen luonnos. Koko sommitelma taustan hevosineen sekä koiran vahtimine laukkuineen ja sateenvarjoineen löytyy molemmista. Molemmat työt on myös päivätty vuodelle 1821.

Entä sitten privaatissa suojassa pidettävä maalaus Cora A Labrador Bitch? 

Jos inhimillisen virheen (joko Landseerin taikka parin taidehistoriallisen lähdeteosten osalta) voisi laskea pois, arvelisin, että maalausten Cora A Labrador Bitch ja Keeper A good dog – koirat voisivat olla saman pentueen koiria. Tai jopa sama koira.
Jos kaikki pitää paikkansa, Landseer teki Corasta luonnoksen vuonna 1821. Sitten hän päättikin maalata siihen Keeperin. Vasta kahden vuoden päästä hän toteutti maalauksen Cora -nimisestä Labradori-koirasta.  

Täytyy myös huomioida, että taiteilija Landseer käytti töissään paljon samoja malleja ja myöskin samoja luonnospohjia.
Hänen vaalea ylämaanterrierinsa Brutus esiintyy monissa töissä:

Landseerin Brutus-terrierin kuoltua taiteilija ei ottanut enää yhtä koiraa - vaan useita. Hän kulki Lontoossa puolen tusinaa uskollista ystävää kannoillaan. Maalauksen nimi on "Waiting". Etualalla useissa töissä esiintyvät pieni Brutus ja kookas hirvikoira.

Useissa Landseerin maalauksissa tavataan myös seuraava vainukoira / noutaja.

Edwin Landseerin kypsältä kaudelta oleva teos Suspense. Koira katsoo oven läpi, jonka takana on haavoittunut isäntä. Lattialla on veripisaroita ja sulkakynä, seinän vieressä matkalaukku. Koira mainittiin jossain ajan kaupallisissa kopiopainoksissa noutajaksi, toisinaan taas vainukoiraksi (alkuper. bloodhound).

Saman koiran voi löytää vuoden 1868 kauniista maalauksesta nimeltä Chevy:

http://www.dia.org/object-info/dde729bf-58a5-4834-a993-89745ac6c6b0.aspx 

Mutta palataanpa alun Coran ja Keeperin mysteeriin. Eivätkö ne muistutakin pohjoisia pystykorvarotuja? Niillä on mahtavan paksu turkki pöyheine alusvilloineen, kompakti rakenne ja voimakkaat raajat. Koirat itsessään eivät ole mitään valtavan kokoisia newfoundlantilaisia. Ja ennen kaikkea, niillä on pienet ja pystyt korvat. Tosin, Coran ja Keeperin korvat lerpattavat huomattavasti. Ne kertovat, että jompi kumpi vanhemmista oli luppakorvainen collie. Tai kenties spanieli, mikä olisikin ollut enemmän metsästäjien mieleen.

Englanninvesispanielia ei rotuna enää ole, mutta sen perimä elää muissa niin sanotuissa vesikoirissa kuten springerspanielissa. Chalonin maalaus on vuodelta 1797

Taidehistorian tutkiminen täydentää sitä kuvaa siitä, miten rotu kehittyi. Cora ei yksinään voi todistaa mitään, mutta muiden kanssa se voi.
Labradorinnoutajan kehittyminen siksi koiraksi, jonka tänään tunnemme, kulki pitkän tien 1400 – luvun baskien ja portugalilaisten kalastus- ja valaanmetsästysmatkojen aina alueen asuttamiseen 1500 – luvun lopulta lukien. Ranskasta, Espanjasta, Englannista ja Irlannista lähti miehiä ja kokonaisia perheitä töihin Newfoundlandin ja Labradorin runsaille kalavesille. Tuhannet lähtivät pysyvästi. He kaikki veivät työkäyttöisiä koiriaan mukanaan.

Ja edelleen, nämä koirat risteytyivät paitsi keskenään, myös paikallisten husky- ja intiaanien koirien kanssa. Eskimoiden ja intiaanien tiedetään mielellään kaupanneen olosuhteisiin soputuneita koiriaan euroopasta tulleille uudisasukkaille. Ja tätä jotkin alueen uudisasukkaat – esimerkiksi 1700-luvun Labradorissa vaikuttanut kauppias George Cartwright – arvostivat suuresti.

Perheen kesäkoti Labradorissa. Perheen koiranpennut ovat huskeja. Kuva on 1920 tai 30 -luvulta.

Labradorinnoutaja, kuten useimmat modernit rodut, on hyvinkin sekarotuinen koira. Rotu jalostui nykyisenlaiseksi koiran alkukäyttäjien, kalastajien sekä metsästäjien kokeiluilla ja onnistuneilla löydöillä. Labradori oli aluksi muutamien innostuneiden, nuorten metsästystäharrastavien miesten juttu, heidän joukossaan uutta koiratyyppiä kirjoissaan jo 1810-luvulla kehunut  Peter Hawker. Se kaikki loi ihannemallin ja pohjaa kasvattajien tyypittelyille ja karsimiselle. Kasvattajien tulosta taas arvioivat näyttelytuomarit ja muut auktoriteetit ja trendien luojat – yhtä kaikki kukin omiin makumieltymyksiinsä, tarpeisiinsa ja kokemuksiinsa nojautuen.

Noutajat ovat viimeinen etappi metsästyskoirien kauniissa sarjassa. Metsäkoirien kehitys seuraa tiukasti asetekniikan kehitystä. Noutajia ei juurikaan tarvittu silloin, kun tuliaseet olivat kerran laukeavia, ruudin käryisiä, hitaasti täytettäviä, vaarallisia ja epätarkkoja. Kun aseet kehittyivät, nousi noutajakoiran kysyntä huimiin lukemiin.

On vaikea kuvitella enää syntyvän tarvetta uudelle metsästykoiratyypille. Siinä mielessä noutajakoira on pitkän lorun loppu. Nykypäivä jalostaa toy-koiria, pieniä kaupunkikoiria, jotka voivat kulkea mukana kaupoissa ja ravintoloissa, modernin ihmisen urbaaneissa metsästysympäristöissä.   

Siis, kenen tai minkä ansiosta meillä on tänään tietty rotu?

Kun labradori sai oman standardin vuonna 1903, loppui karkea keskustelu oikeasta rotutyypistä. Pieniä muutoksia (mm. oikeaan väriin liittyen) standardiin on sitävastoin myöhemmin tehty.
Ja ken tietää, ehkä niitä tehdään tulevaisuudessa lisää.