Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Koirani ottama kuva minusta. Tämä on koirien näkökulma ihmisen tekemässä urbaanissa maailmanosassa. Koirien hengistyselimet sijaitsevat samalla korkeudella kuin kaupunkisaasteiden päästölähteet. Autojen pakoputket ja renkaiden lennättämä monenlainen pöly osuu melko tarkalleen koirien nenään. Katupöly on cocktail, joka sisältää mm. auton jarrupaloista irtoavia metalleja, moottoriöljyjen kemikaaleja sekä renkaiden alla jauhautunutta asvalttia, sen lisäaineita ja soraa. Tätä haitallista seosta saavat koiramme henkeensä ja elimistöönsä luultavasti isomman annoksen kuin me, puolitoista metriä korkemmalla hengittävät olennot. Ihmiset sairastuvat katupölystä astmaan ja sydäntauteihin, aivan kuten koiratkin.

 

Kevät on kaupungeissa rankkaa aikaa, kun suussa rapisee hieno hiekka ja pöly menee henkeen.
Entäs sitten lasten ja koirien kevät? Hehän hengittävät juuri pakoputken ja pyörien nostattaman pölyn korkeudella. Aikuinen voi sitä paitsi kiertää starttaavat autot, vilkkaimmat väylät ja välttää pahimpia pölykuiluja.
Lapset eivät ymmärrä tehdä niin.
Koiriemme kulkureitit ovat vieläkin enemmän meidän vastuullamme.

Vanhaa tietoa on, miten raskasmetallit (kuten kupari, lyijy ja nikkeli) alentavat lintujen lisääntymiskykyjä. Raskasmetalleja on Suomen teillä nykyään paljon vähemmän kuin ennen. Sen sijaan kaikkea muuta löytyy sitäkin enemmän.

Karkea hengitettävä kevätpöly on jarrulevyjen metallipölyä, rengas- ja nastapölyä, asfalttipölyä, hiekoitushiekan ja tiesuolan pölyä tai teollisuuden, energiantuotannon ja satamien materiaalikäsittelypölyä.
Pöly syntyy, kun esimerkiksi autojen renkaiden alle jäävä hiekoitushiekka kuluttaa asfalttia.

Pienhiukkaset puolestaan ovat nokea. Valtaosa niistä on alle 0,1 μm:n, ns. ultrapieniä nanohiukkasia. Niitä tulee kaupunki-ilmaan varsinkin autojen moottoreista. Jonkin verran nanoja saadaan myös satamien risteilijöistä, puun pienpoltosta ja energialaitosten kattiloista.
Starttaavasta autosta tulee suhteellisesti runsaammin vaarallisia hiukkasia kuin tasaisesti käyvästä.
Samoin dieselmoottorit aiheuttavat enemmän vaarallisia pienhiukkaspäästöjä kuin perinteiset bensiinimoottorit. Ne voidaan tosin nykyään suodattaa pois, mutta se vaatii autoilijalta jatkuvaa ajoneuvon suodatin – ja muutakin huoltoa.

TEKESin mukaan hiukkaspölyä on kaupunki-ilmassa paljon enemmän kuin pakokaasuja. Pölyt ovat suurempi turvallisuusuhka kuin pakokaasut.

Tuoreinta tietoa ilmansaasteista tuo kuopiolaisen Petri Tiitan marraskuussa 2009 hyväksytty väitös erittäin pienistä saastehiukkasista, nk. nanohiukkasista.
Tiitan tutkimuksesta selviää, että ne ovat peräisin lähes kokonaan voiteluöljyn ja polttoaineen jäämistä. Ja että niitä voi olla paikallisesti valtavasti. Lähellä liikenneväyliä hiukkassaasteen määrä voi hetkellisesti nousta jopa miljoonaan hiukkaseen kuutiosentissä.
Mitä sitten pölyinen kaupunki-ilma sitten aiheuttaa elävissä olennoissa?

Kun hengität kaupunkipölyä, sen runsaat pienhiukkaset kulkeutuvat keuhkorakkuloista verenkiertoon ja muihin elimiin kuten sydämeen. Nykytiedon mukaan ne voivat luultavasti kulkeutua myös aivoihin pitkin nenän hajuepiteeliltä lähteviä hermoja.
Hiukkaset poistuvat hitaasti pienistä keuhkoputkista ja — rakkuloista ja se taas kohottaa annoksia elimissä ja muissa kudoksissa. Elimistö ja verenkiertosysteemi rasittuvat.

Jo vuosia on tiedetty, miten ilmansaasteet ja etenkin sen sisältämät pienhiukkaset lisäävät riskiä sairastua sydäntauteihin ja saada sydänkohtaus. Melko tuoreen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan ilmansaasteet ja etenkin sen sisältämät pienhiukkaset lisäävät selvästi riskiä sairastua myös alaraajojen veritulppiin.

Koirat eivät ole juuri ihmistä kestävämpiä likaisen ilman suhteen. Koirien sietokykyä on tutkittu jo 1940-luvulla, joilloin vertailtiin eri eläinten kykyä sietää suurkaupunkien smogia.
Tutkimuksista tiedetään myös, että koirat voivat allergisoitua tupakansavulle ja sairastua altistumisen johdosta myös keuhkosyöpään.

Saasteilma-altistuksen alkuvaiheessa koirissa ilmenee kutinaa, ihottumaa, hilseilyä sekä aivastelua ja silmien rähmimistä. Pölyn vaivaama koira saattaa kalvaa ja pureksia tassujaan, hieroa kuonoaan ja rapsuttaa kehoaan jatkuvasti. Myös uusiutuvat korvatulehdukset ja epänormaali turkinlähtö voivat olla merkkkejä koiran sietokyvyn ylittymisestä.

Kun altistus on jatkunut vuosikausia, oireet syvenevät kroonisiksi allergioiksi ja astmatyyppisiksi hengitysvaikeuksiksi. Koirien astma on yleistynyt sitä mukaa kuin koirat suurkaupunkilaistuvat – aivan kuten ihmisilläkin on todettu jo käyneen. Astmaatikkokoira yskii, aivastelee ja kröhii ja sen liikkeet ja koko persoonallisuus ikäänkuin hidastuu.
Kun altistus on jatkunut koko koiran eliniän, on koiran sydän- ja verenkiertoelimistö luultavasti sairastunut. Usein city-koira kärsii vanhuudessaan sydänviasta, yleisimmin läppävian aiheuttamasta sydämen vajaatoiminnasta. Sydämen vajaatoiminta puolestaan rasittaa keuhkoja lisää ja noidankehä tiivistyy.

Koirien omistajien (kuten myös lapsiperheiden) tulisi ruveta äänekkäästi pitämään puoliaan kevätpölyä vastaan. Huoltoyhtiöt saisi sanktion uhalla sitouttaa huolehtimaan velvollisuudestaan pestä kadut useita kertoja. Se nimittäin on ympäristöviranomaisten ohje. Valitettavasti vain sen toteutumista ei kukaan tahdo valvoa. Asukkaiden kannattaa siis valittaa pölystä. Asia on vakava.

Huoltoyhtiöiden ja kaupungin puhtaanapito-osaston ohella myös itse likaajat autoilijat tulisi sitouttaa ottamaan vastuunsa kaupunki-ilman laadusta. Sellaistahan ei tapahdu tällä hetkellä lainkaan.
Lähinnä päinvastoin.
Mitä kovemmalla vauhdilla ja mitä useammin auto asuinkadulla liikkuu, sitä likaisempi on kadun varren asukkaiden ja kulkijoiden ilma. Varsinkin taksiautot ajavat todella kovaa ja niiden takaa nouseva pölymassa on sen mukainen.