Avainsanat

, , , , , ,

Mikä tahansa olikaan varhaisten koirien väritys, niin musta vallitsee nykypäivän labradoreissa, vaikka joskus syntyy kellertäviä yksilöitä. Yli seitsemäntoista vuoden kasvattajauran aikana, kirjoittajalla on ollut yksi sen värinen pentu ja on tiennyt kahdesta muusta.”
W. D. Drury, The British Dogs, 1903

Richard Andsell: Portrait of a Gentleman with his Labrador Dog. Mies ja koira on kuvattu karulla niemellä meren rannalla, mikä oli suosittu ja luonnollinen tapa kuvata Newfoundlandin koiria. Erinomainen taiteilija Ansdell syntyi vuonna 1815 Liverpoolissa ja kuoli 1885 Frimleyssä.

Sellaiset eläinpopulaatioissa yleisinä esiintyvät karvapeitteen värit kuin kellertävä, punertava ja punaruskea olivat viktoriaanisen ajan Englannissa todellisia vähemmmistön suosikkeja, ainakin jos noutajista puhutaan. Tietenkin koirien kotiseudulla Newfoundlandissa ja Labradorissa koiria oli kaikenvärisiä. Toki niitäkin tuotiin Eurooppaan – ja Britanniaan. Tästä on säilynyt onneksi myös dokumentteja. Esimerkiksi, eläinlääkäriklinikkaa Lontoossa 1700 – luvun lopulta lukien pitänyt tohtori Delabere Blaine kertoi nähneensä ”muutamia vuosia sitten” kaksi hyvin kookasta, punaisenkellertävää Newfoundlandin koiraa.
(Lähde: Delabere P. Blaine: Canine Pathology, 1841)

Mutta, mustasta tuli, heti alkuunsa ja jostain syystä, noutajakoirien ja myös labradorin ainoa oikea sävy. Asiansa osaava kasvattaja Sussexissa tai Northumberlandissa kuunteli viisampiaan ja tappoi tai antoi lemmikiksi kaikki väärän väriset pennut.

Kiharakarvanoutajalla (tukevaa villakoiraa muistuttavalla) musta väri oli jo kanonisoitu. Mustaa spanielia pidettiin kauan ennen modernien noutajien aikaa muita värejä karskimpana – siis parempana metsästykoirana. Niin uusille tulokkaille väri määräytyi tämän tyyppisten, satoja vuosien takaisten uskomusten perusteella. Ja luultavasti ajan tummasävyinen muoti vain vahvisti asiaa. Newfoundlandin koirat ja vähän myöhemmin noutajat kun olivat erittäin muodikkaita koiria. 

Radikaalin poikkeuksen ajan tyylikkäimpään sävyyn teki kultainennoutaja. Se on samaa Newfoundlandin koirien sukua, mutta noutajista lähimpänä spanielia. Se sai kullanruskean värinsä ja kiharaiset korvansa (joskus jopa päälakensa) setteriltä ja Tweedin vesispanielilta.      

Yläpuolen Ansdellin maalauksen koira on sitten mielenkiintoinen tapaus.
Se näyttää meille Atlantin takaa Britanniaan tuodun voinvärisen yksilön. Maalauksen kopioita tai mitään tietoa siitä on hyvin hankala löytää mistään. Joudun noviisina arvioimaan, taide- ja tyylihistorian alkeet opiskelleena, että kyseessä olisi 1850 -luku.
Joka tapauksessa maalaus on tehty vuosia ennen kuin labradorin ”oikeanlaista” ulkonäköä koskevat keskustelut alkoivat kivettyä standardeiksi, mikä tapahtui vasta 1880 -luvulta alkaen.
Koiran korvat, esimerkiksi, ovat nykysääntöjen mukaan liian ylös kiinnittyneet. Väri meille kelpaisi ja olisi kelvannut myös aikansa näyttelyissä. Koira on kookas; labradorin piti ollakin erityisen kookas ja vahvarakenteinen. Tällaisia koiria käytettiin 1700-1800 -luvun Labradorissa ja Newfoundlandissa kärry- ja rekikoirina sekä tukkisavotoissa, ei niinkään metsällä.

Alkukantainen, kanadalainen versio Labradorista. Kuva on ajalta 1900-1910 Kanadasta. Koira on suureksi osaksi husky. Tällaisia sekarotuisia koiria suorastaan vilisi kaikkialla Labradorin rannikoilla ja myös salmen takana pohjois -Newfoundlandissa. Huomaa, miten luppakorvat kiinnittyvät ylös, vähän samoin kuin artikkelin ensimmäisessä kuvassa, Ansdellin maalauksessa.

Englantiin saapuessaan koirat joutuivat opettelemaan uuden ammatin. Niistä tuli hienoja noutajakoiria – olivatpa ne miten länkisäärisiä tai notkoselkäisiä, kovan työn rasittamia vetojuhtia hyvänsä. Varmaan uusi elämä tuntui niistä mukavalta. Ne pääsivät metsästämään, toteuttamaan susimaisia piirteitään eivätkä pian kai enää muistaneetkaan hevosmaista menneisyyttään.
Mutta tunnistaako maalauksen koirasta labradorin?

Etelä-Englannissa elämänsä asunut, koira- ja metsästyaiheisiin keskittynyt taidemaalari John Emms (1844 - 1912) on maalannut keltaisen noutajan palloineen. Totta kai noutajat pitävät paljon palloista, mutta kuvan asetelma onkin juuri siksi erikoinen. Tapana näet oli ikuistaa noutajat metsästyksen tiimellyksessä, mieluummin lehtokurppa tai fasaani otteessaan. Maalauksen nimi on - kopionmyyjän mukaan - "A Golden Retriever With A Ball" ja on valmistunut vuonna 1877. Tuolloin keltaiset labradorityypit, lyhytkarvaisetkin, luokiteltiin sileäkarvaisten noutajien luokkaan - näin ainakin näyttelyissä. Tämä koira ei ole tuontikoira, vaan peräisin jonkun englantilaisen kasvattajan kennelistä. Se on raskastekoinen koira ja tuo ainakin minun mieleeni erään espanjalaisen labradorin länkisäärineen. Koira voi olla myös noutajan ja spanielin risteytys - sellainen miksaus oli Britanniassa yleinen. Myös nykyinen kultainennoutaja rotu syntyi muutamien setteri -ja spanieliristeytyksen kautta.

Moderni newfoundlandinkoira on nykynoutajien läheinen sukulainen. Koiran kokoa ja karvoituksen pituutta on helppo muunnella valinnalla jo ensimmäisessä polvessa. Niinpä ”nöffi” ja show-linjainen labradori ovat geneettisesti hyvin lähellä toisiaan. Siksi täytyy tietenkin liittää tähän artikkeliin myös kuva ”aidosta newfoundlandin koirasta”, jolla nimellä se tunnettiin 1800 -luvulla, erotuksena muista alueelta tuoduista veljistään.

Englantilaisen John Frederick Lewisin maalaus "Newfoundland On A Cliff" on vuodelta 1822. Lewis maalasi uransa alussa eläimiä, kunnes erikoistui pelkästään itämaisiin aiheisiin. Newfoundlandin koiran, tai kahden, maalaaminen näyttää olleen pakollinen kuvio, joka tuli jokaisen brittitaiteilijan kohdalle "romanttisella" 1800 -luvulla. Maalaus puolestaan näyttää, että Newfoundlandin seudun koirissa löytyi esimerkiksi näin kauniinsävyisiä yksilöitä. Näemmekö joskus keltaisen? Vai onko mustaa väriä säätelevää geeniä heikompi keltainen geeni saatu karsittua, tiukkaakin tiukemmalla valinnalla, lopullisesti pois?

Lopuksi tämänkertaisen lokin – sittenkin – oudoin tapaus.
Se on tanskalaisen taiteilijan Niels Aagaard Lytzenin maalaus ”A Golden Retriever On A Path In Wooded Landscape” ja vuodelta 1853. On epävarmaa, onko tämä kuvan nimi alkuperäinen vai pelkkä markkinointikikka myydä teoksen kopioita.

Niels Aagaard Lützen syntyi Tanskan Vesterborgissa vuonna 1826 ja kuoli Kööpenhaminassa 1890. Käytyään Kööpenhaminan maalarikoulun 1840 –luvun alussa hän pääsi vuonna 1851 akateemikko J. L. Lundin oppipojaksi, sekin Kööpenhaminassa. Lytzen matkusteli Saksassa vuosina 1846–47, vuonna 1867 lähti Pariisiin ja v. 1873 Wieniin, tehden näiden lisäksi useita muita lyhyempiä matkoja.

 Maalauksen koirassa on selvästi setteriä; sitäpaitsi tällaisia pitkäjalkaisia ja lyhytturkkisia settereitä näkee joissain vanhoissa kuvissa. Keltainen koira on kookas ja voimakas, sen pää on leveä ja kuono sopivan neliömäinen – aivan kuten hyvältä labradorilta tai pitkäkarvaiselta noutajalta jo 1800 -luvulla toivottiinkin. Kuva on ilman muuta jonkun erityisen koiran muotokuva. Muotokuvilla taiteilija hankki matkarahoja, painaessaan duunia Kööpenhaminassa professori Lundin arvostetussa työpajassa.  

Onko kyseessä dokumentoidun historian varhaisin potretti kultaisestanoutajasta?
Jos kultaistennoutajien historiaan ja nykytilaan tarkkaan perehtynyt, mainio koirabloggaaja Retrieverman www.retrieverman.wordpress.com ei asiaa tunne, kysyn, tunteeko kukaan muu? Toivon saavani ainakin hyviä arvauksia.