Avainsanat

, , , , , , , ,

Jos englantilaiselle taidemaalarille Sir Edwin Landseerille (1802–1873) pitäisi etsiä suomalainen vastine, en keksisi ketään.
Ehkä Akseli Gallen-Kallelan dramaattisissa ja mystistä tummuutta hehkuvissa töissä voi nähdä samanlaisen kansallisromanttisen ihailun ja kaihon menneisiin aikoihin. Sekä tietenkin, kuolemattoman rakkauden erämaiden luontoa kohtaan.

Alle kymmenvuotiaana mestarillisesti piirtäneestä, umpilontoolaisesta Edwin Landseerista tuli nuorena miehenä ”Lapin hullu”. Brittein-saarilla termi kääntyy tietenkin muotoon ylämaiden ihalija. Menestyksensä myötä Landseer pääsi herttuoiden ja muiden lordien kanssa metsästysretkille Skotlantiin, jossa hän dokumentoi isäntiensä ja emäntiensä tekemisiä ja paikallisia tunnelmia. 
Landseerin lukemattomat Ylämaiden kuvaukset kertaavat yhä uudelleen samoja kivisiä ja karuja polkuja, kirkkaita erämaalampia sekä ennenkaikkea niiden uljaita eläimiä: hirviä ja peuroja; kotkia, joutsenia, riekkoja ja komeita lohia. Ja koiria.

On surku, että suomalaiset taitelijat eivät ole juuri maalanneet koiriamme. Eihän meillä niitä ollut varaa pitää laumoittain, kuten asianlaita oli 1800 -luvun koirankasvatuksesta innostuneessa Britanniassa. Siltikin, olisin toivonut kotimaan mestareilta vähän suurempaa kunnioitusta pitkäaikaista, karvaista ystäväämme kohtaan.
  
Menkäämme siis takaisin Britanniaan, koirahullujen saarille.
Pitkiksikin venähtäneillä maalausmatkoillaan Edwin Landseer mielellään erästi. Kuten niin monet muutkin aikansa seurapiiri-ihmiset – itse kuningatarkin – rakasti hän riippumatonta, yksinkertaista elämää, jota pystyi viettämään vain Skotlannin hiljaa humisevilla nummilla ja laaksoissa, jossa nukuttiin kanervilla täytetyillä patjoilla ja aterioitiin avaran taivaan alla. 

W. H. Simmonsin etsattu kopio Edwin Landseerin työstä "Royal sports on hill and loch", jonka kuningatar Victoria tilasi taiteilijalta. Kuningashuoneen ja Landseerin välisen säilyneen kirjeenvaihdon mukaan maalausta itsekin harrastanut kuningatar suunniteli kuvan asetelman etukäteen. Siinä prinssipuoliso Albert auttaa Victoria-vaimonsa veneestä rannalle. Kirjeessään hän selostaa taitelijalle ideaansa: "Kuvan on tarkoitus esittää minun ja Albertin tapaamista, kun hän on tullut hirvestämästä ja itse olen ollut kalastamassa - - -". (Tekstilähde: Richard Ormond: Sir Edwin Landseer. Thames and Hudson, Lontoo 1981)

Landseerin aikalainen, pioneerivalokuvaaja Horatio Ross (1801 – 1886) ja hänen studionsa kuvasivat samanlaisia maisemia.

Horatio Rossin kauniit ja hyvin säilyneet valokuvat Skotlannin ylämailta. Näiden kuvien arvellaan olevan taiteilijan assistentin, vaimo Rossin ottamia. Otosten ajankohtaa ei tiedetä, itse arvelisin niiden sijoittuvan vuosien 1890-1900 väliin.

Rossin kuvia ja muutakin mielenkiintoista valokuvauksen historian alkutaipaleesta ja sen brittiläisistä mestareista sivustolla  http://www.edinphoto.org.uk/3/3_pss_members_ross_horatio_0.htm#Horatio Ross)

Landseer ei suinkaan ollut ainoa, joka mielellään kuvasi nummien lakeuksia.
Häntä vuosikymmenen nuorempi George William Horlor (1823-1895) maalasi niinikään runsaasti skottilaisen elämänmenon kuvastoa. Horlorin tyyli on Landseerista poikkeava kirkkaine, raikkaine väreineen. Koirafanille Horlor on ehtymätön ilonaihe – kuten toki Landseerkin.
Horlor asui keskisen Englannin Cheltenhamissä ja Birminghamissa, lopulta aivan Lontoon kupeessa, Brentfordin kaupungissa. Hän esitti taulujaan säännöllisesti taiteilijaseura kuninkaallisen akatemian näyttelyissä vuosien 1849 ja 1890 välillä. (Lähde: http://www.sandwell.gov.uk)

George William Horlorin maalaus "A day's sport in Perthshire: Preparing for the return" vuodelta 1855. Ylämaan poneja ja vahvarakenteisia setterikoiria, tartan-kankaisia asusteita ja takana siintävät huiput. Tämän huolettomampaa ja jännittävämpää ei elämä voinut olla. Erämaissa samoamiselle tuskin löytyy vertaista tekemistä tänäkään päivänä.

Liverpoolilainen Richard Andsell (1815 -1885) on neljäs viktoriaanisen kuvataiteen mestari, jonka haluan tämänkertaisessa blogissani esitellä.
Ansdellin jälkeläisellä, rouva Kellamilla on hieno sivusto iso-isopappansa taiteesta sekä verkkokauppa, josta voi ostaa Ansdellin postikortteja:
http://www.richardansdell.co.uk/

Julkaisin jo edellisessä blogissani (n:ro 21) Ansdellin kiinnostavan maalauksen herrasmiehestä ja hänen labradorinkoirastaan. Alla häneltä toinen, julmetun kaunis työ.

Richard Ansdellin öljytyö "The Scottish dogs" esittää metsästyseurueen, jossa on hirvikoiria, saukkokoiria, collie-paimenkoiria ja terrierejä. Ylämaat näyttävät olleen koirienkin onnenmaita.

Ansdellin näkymästä puuttuvat oikeastaan vain seudulle tyypilliset takkuturrkiset setterit; ja tietenkin,
tämä veijari:

Richard Ansdell: A Retriever and Pheasant, eli "Noutaja ja fasaani", noin vuodelta 1870. Newfoundlandin koiria tuotiin myös Skotlantiin, jossa niitä käytettiin tilojen vahteina ja retkeilijöiden suojelijoina - välillä riistan noutajinakin. Siellä myös kasvatettiin näistä tuontikoirista moderneja noutajia. Kuuluisin seudulla yhä toimiva noutajakennel on Buccleuch, jonka historia ulottuu aina 1830 -luvulle. Kuvan koira muistuttaa huomattavasti nykyistä newfoundlantilaista. Siten Ansdellin mallina on voinut olla aito tuontikoira - taikka sitten jossain Britannian kennelissä tuotettu, puhdasrotuinen aikansa labradori. Kuva on aikalaiskopio alkuperäisestä Ansdellin työstä.

Skotlannin nummien elämän kuvaajia löytyy Britteinsaarilta muitakin, eikä kuuluisa Landseer suinkaan aloittanut teemaa. Kerron heistä toiste.

Landseerin maalaus "The Highland Whisky Still", joka suomeksi kuuluisi varmaankin "Korpikuusen kyyneltä vuottamassa", esiteltiin ensikertaa kuninkaallisen akatemian näyttelyssä vuonna 1829. Siitä tuli heti, kansanomaisuutensa ja värikkyytensä ansiosta, yleisön suuri suosikki, jota myös kriitikot yhtäkaikki suitsuttivat.