Avainsanat

, , , , ,

Joku ehkä muistaa laulavan, mustan Mökö -koiran, joka teki kai joitain levyjäkin. Yhtään hittiä ei mieleen ole jäänyt. Mökö olisi pitänyt varmaan nähdä livenä.

Koirat ovat perineet kaikki hyvät ja huonot ominaisuutensa esi-isiltään susilta. Kuten ulvomisen. Ulvominen voi olla haitta, ainakin ulvovan koiran kanssa samassa kerrostalossa asuville. Tunsin laikan, joka ulvoi koko sen ajan, kun se oli meillä hoidossa. Ihminen laulelee ja hyräilee kun on yksin, ehkä tehdäkseen olonsa kotoisaksi, ehkä ollakseen yhteydessä henkiin. Yksinäinen susi ulvoo, koska sen perusteella muut sudet, esimerkiksi potentiaalinen kumppani voi tunnistaa sen. Siksi myös yksin jätetty koira ulvoo, se kaipaa omistajaansa, rakkainta kumppaniaan.

”Sivistyneet”, uudenaikaiset rodut, kuten noutajat tai saksanpaimenkoirat tuskin ulvovat. Pitkälle jalostetut rodut kuten bulldoggi eivät ulvo.
Poikkeuksia sääntöön tietysti löytyy, kyseessä kun on pohjimmiltaan susi.

Susien ja kesykoirien ulvonta lähestyy ihmisen musiikillista ilmaisutaipumusta – ja tarvetta. Nykyihmisen musiikillisen ilmaisutarpeen purkaminen näyttää olevan useinmiten rajoittunutta ja ehdollistavan kulttuurimme kangistamaa, mutta tietääkseni jokainen maailman alkuperäiskansalainen on armastanut laulamista – tarkoitan, nykykielellä, harrastanut laulua ilman yhtään laulutuntia, kirkkokuorovuotta tai muskarilukukautta.

”Laulaessaan” yhdessä koirat ja sudet tavoittelevat yhteistä säveltä, ja silloin kuoro ikäänkuin ”huojuu”. Jokaisella on tietenkin oma, luonnollinen sävelkorkeutensa ja äänenvärinsä – pennuilla korkeampi, heikompi ja epävarmempi kuin vanhoilla lauman jäsenillä. Silti kaikki ”laulavat” yhdessä, Yhteinen toimitus vahvistaa laumaidentiteettiä ja sitä kauttaa jokaista yksilöä.

Perittyjen kykyjensä pohjalta koira oppii laulamaan joten kuten myös ihmisen mukana tämän monimutkaisten ja nopeiden sävelkulkujen tahdissa. Parhaita laulajia ovat sutta lähinnä olevat rodut, yleensä kaikki vanhat pystykorvarodut. Ikäänkuin alkuperäiskansatkin, suhtautuvat ne luonnollisesti ja suoraan tähän toimeen. Nykyihmisen täytyy ensin päättää, mistä bändistä hän haluaa pitää, sitten ostaa sen levy, sitten mennä karaokebaariin, pelätä, uskaltaa ja hävetä.

Susien, koirien ja kojoottienkin laulukyvyistä on niin kirjallisuudessa kuin filmimateriaalissa niin paljon dokumentteja, etten viitsi niitä tähän nyt linkittää.

Paitsi yhden. Se onkin helmi: pieni punatakkinen suomenpystykorva esittää vanhan suomalaisen laulun haitarin säestyksellä.

Niin liikuttavan hieno esitys, että tuli itkunpätkä silmään: