Avainsanat

, , , , , , , ,

Perusenglantilainen beagle alkoi yleistyä USA:ssa 1870 – luvulta alkaen. Beaglen tai useamman avulla suoritettava saaliinajo on nykyään kaikkien suosituin metsästysmuoto Pohjois-Amerikassa.
George Earl: Beagle tiheikössä - A Beagle In A Thicket, 1800 -luku. Englannissa beagleä käytettiin usein spanielin sijasta heinikkoon ja pensaisiin piiloutuvien fasaanien jahdissa. Pienen ja lyhytkarvaisen koiran on helppo liikkua sellaisessa maastossa. Beaglen voi myös spanieleiden tapaan opettaa tuomaan ammuttu riista "käteen".

George Earl: Beagle tiheikössä – A Beagle In A Thicket, 1800 -luku. Englannissa beagleä käytettiin usein spanielin sijasta heinikkoon ja pensaisiin piiloutuvien fasaanien karkottajana. Pienen ja lyhytkarvaisen koiran onkin helppo liikkua sellaisessa maastossa. Beaglen voi spanieleiden tapaan opettaa tuomaan ammuttu riista ”käteen”.

Jo vuonna 1890 alkoivat Amerikan beaglejen omat kenttäkisat (engl. field trials). USA:an juuri syntynyt kennelliitto oli täysin näyttelyeläinpainotteinen, eikä metsästyskoiria haluttu lainkaan mukaan kansalliseen kennelklubiin. Näyttely- ja metsästyskoiraharrastajien välillä oli tuolloin mahdoton kuilu, mikä ei ole vierasta koiramaailman nykypäivässä.

Pian tuosta pienestä, mutta innokkaasta metsästysklubista tuli rodun suurin kansallinen kerho.

Beaglejen kenttäkisat ovat, niin ikään yli satavuotisine historioineen, varsinainen uuden mantereen erikoisuus.USA:n lisäksi niitä  järjestetään Kanadassa. Kisassa (koiran omistajan valitsemasta optiosta riippuen) 1-25 koiraa jäljittää jänistä pitkin laajaa maastoa. Kerrallaan koiria voi olla kentän alueella enemmän. Esimerkiksi, omistajan valitsema yhden koiran koe tehdään niin, että kentälle lasketaan pariksi toinen koira. Molempien tulee löytää alueelta oma jänis ja ajettava sitä.
Tilaa tähän kaikkeen tarvitaan. Beaglekerhot vuokraavat tai usein omistavatkin sopivia maita, joita tapahtumissa hyödynnetään.

Myös yhdellä beaglellä voi mainiosti metsästää. Mutta se vaatii molemmilta paljon, ei mitenkään vähiten koiran kumppanilta:

Beaglejen maastokokeet ovat luonteeltaan kilpailuhenkisiä, mikä toivottavasti näkyy allaolevasta videopätkästä.
Kokeessa koiraa arvioidaan sen tyylin että tehokkuuden mukaan.
Amerikan beaglekisat ovat ehkä aidoin field trial -tyyppi, mihin mikään metsästyskoira voisi osallistua. Tämä sillä perusteella, että kokeen saaliseläin ei sääntöjen mukaan saa olla tilaisuutta varten kasvatettu ja alueelle päästetty (kuten noutavien, seisovien ja spanielikoirien kokeissa on usein asianlaita). Sen tulee siis olla ovela villieläin, joka pystyy puijaamaan koiria parhaansa mukaan. Kokeissa tietenkin myös ammutaan, tosin sillä vain testataan koirien paukkuarkuutta.

Kokeet ja kisat, joissa koira joutuu toimimaan aidossa työympäristössä ja elävän tai muuten aidon kohteen kanssa, ovat tärkeitä koirarodun alkuperäisen laadun säilyttämiselle. Jos nimittäin kokeita ei järjestettäisi, käyttökoirarodulle ominaiset kyvyt ja piirteet populaatiossa vähenisivät ja jopa katoaisivat. Näin on käynyt monille lemmikkimarkkinoita ja näyttelyjä silmälläpitäen jalostetuille linjoille niin paimenkoirissa, spanieleissa kuin noutajissa. Niin on käynyt monille beagleille, kun ajometsästys on Englannissa menettänyt suosionsa eikä rodunomaisia kenttäkokeita järjestetä.

Olisiko muuten mukavaa, jos suomalaisen valtakunnanlehden urheilusivuilla tai telkkareissa esitettäisiin vaihteeksi tällaisiakin kisoja?

Beaglen kanssa metsästäminen on oma lajinsa. Beagle on erikoisen suloinen ja pehmeä kotikoira, passiivinenkin. Monet beaglet muistuttavat, yhä, keskiajan maalausten pikkuisia metsästysspanieleita (ks. lokin alun Earlin maalaus).

Metsällä piikeli on eri maata. Ajettuaan jänistä takaa monta ympyrää, koirat lopulta ahdistavat saaliin hiljaa passissa odottavan aseen ulottuville. Tähän voi toisinaan mennä koko päivä tai kaksi. Heille, jotka eivät ymmärrä metsästyksen päälle, voi vain todeta että marketista liharuuan saa paljon, paljon helpommin.

Alunperin kooltaan keskimittainen rotu luotiin useita satoja vuosia sitten jäljittämään jäniksiä ja kaneja. 1800 -luvun aikana sen koko pieneni radikaalisti. Koiran ei ollut enää tarkoitus saada saalista kiinni ja tapettua, eikä muutenkaan edetä liian nopeasti. Siihen erikoistuivat uudet kookkaammat  ajokoirat. Beaglemetsästyksestä tuli hitaasta jahdista nauttivien vanhempien metsästäjien puuhaa, mikä ei kuitenkaan enää vastaa mielikuvaa tai todellisuutta kyseisestä urheilusta.

Beaglen esivanhempia englantilaisen Miltonin sukuvaakunassa, suunnittelija C. Catton, kaiverrus F. Chesham. Julkaistu vuonna 1790.