Avainsanat

, , , , , , , ,

Oletko jouluihminen?
Täytyy itse tunnustaa.
Talvi on ihanaa aikaa. Nautin paksusta lumivaipasta, joka vaimentaa melun ja puhdistaa maiseman. Ja koiran.

Nautin raikkaasta pohjatuulesta. Se on ihan muuta kuin etelästä puhaltelevat, eurooppalaista kaupunkisaastetta sisältävät tuulet (kesäisiä itätuulia ei viisti edes muistella).

Olen jouluihminen, joka pitää kaikesta antiikkisesta. Ei muovia lahjoihin, kiitos. Ei edes ja varsinkaan kuuseen.
Keräsin joulun punaposkiomenat ystävän luomupuusta syyskuussa. Ja valjastan jopa koiran pulkan eteen peuran puutteessa.
Mutta pukista vain haaveilen.Alla on kuitenkin niin komea pukki, että sellaisen toivoisi edes käväisevän pihamaalla.
Kyllä sille omenan heittäisi, vai mitä.

Jakobinlammas omaa kaksi upeaa sarviparia ja on väriltään pinto eli laikullinen. Avuttomat lambi -lampaat eivät ole mitään tämän komistuksen rinnalla.

Harvinaisen jacobinlampaan geenistöä koskeva, hiljattain tehty tutkimus osoittaa, että sarvipää on sukua lounais-Aasian ja Afrikan lampaille, eikä Euroopan lampaille. Näin siitä huolimatta, että eläintä on vuosisatojen ajan kasvatettu Euroopassa, mm. Britteinsaarilla.
Rotu sai nimensä vasta 1900 -luvulla, mutta eläimestä tulee mielenkiintoisempi kun tutkitaan kappaletta Vähä-Aasian ja Lähi-Idän historiallista legendaa.
Vanhan Testamentin luomiskertomuksen 30 luvun jakeissa 25–43 kerrotaan, miten Jacob otti jokaisen pilkukkaan ja laikukkaan lampaan maksuksi isäpuoleltaan Labanilta.

Geenitutkijat huomasivat samalla, että tuo Raamattu -kirjan kyseinen kohta on ilmeisesti varhaisin tunnettu valikoivasta karjankasvatuksesta (eli jalostuksesta) kertova dokumentti.
(Lähde http://scienceblogs.com/erv/2009/04/bah_bah_black_sheep_have_you_a.php)

Primitiiviset lampaat, kuten jacob, tai sen sukulainen Soay -lammas, kotoisin Skotlannin saaristosta, ovat hämmästyttävän ketteriä ja luonteeltaan muutenkin enemmän vuohimaisia kuin nuoret villa- ja lihalammasrodut. Alkukantaisen Välimeren muflonin tapaan niillä on raskaat taakse- ja alaspäin kääntyvät sarvet. Ne kiipeävät helposti kiikkumaan korkeille, vaarallisen näköisille pienille kalliokielekkeille jos vähänkin kokevat olevansa vaarassa.
Primitiivisten lampaiden valtavat sarvet saavat innokkaan koiran, ehkä kokemattoman suden miettimään, kannattaako lammaspihviateriaan panostaa sittenkään.

Vanhimmat lammasrodut eivät ole erityisen isoja ja lihaisia. Aikuinen jacob voi kuitenkin painaa sarvineen hieman yli 80 kiloa. Se on yhtä paljon kuin maailman suurin tavattu (ja tapettu) Canis Lupus Lupus.

Mitä tummempi väri ja mitä isommat sarvet lampaalla on – myös naaraspuolisilla – sitä alkuperäisempi ja antiikkisempi eläin on kyseessä.
Oma suomenlampaamme ei ole primitiivinen tässä mielessä, mutta karaistunut se on kylmissä oloissamme. Sarvekkaaseen islanninlampaaseen verrattuna, oma lampaamme on rotuna uusi luomus. Suomenlampaanvillaa on kyllä useaa sävyä ja melkein mustaakin tapaa.

Jotenkin minua säälittävät kaikki sadat ”lambi” -lammasrodut, jotka on luotu maksimoimaan tasalaatuinen villa- ja lihatuotanto. Niiden villa on aina tylsän vaaleaa.
Lampaat eivät edes osaisi hypätä kallionkielekkelle, jos niillä kalliota laitumellaan olisi, ja jos Canis Lupus saapuisi maille. Sarvia näillä lampailla ei ole, ei ainakaan naarailla, vaikka uuhetkin niitä luonnossa tarvitsevat ja käyttävät varsinkin karitsojaan puolustaessaan.
Lambi -lampaille jää keinoksi vain piileskely ja pakeneminen tyhmässä ja aivottomassa laumassa.
Yksilöllisyydellä ei enää tee mitään.
Jalostus tähtää aina massatuotantoon – puhutaan sitten lampaista, joulunvietosta taikka koirista.
Massoja taas on helppo käsitellä – esimerkiksi luomalla joulu- ja lahjahysteriaa.

Lleyn lammas, villa- ja liharotu.

 

Viime lokissa, numero 33:ssa, kirjoitin hieman Mann -saaren historiasta.
Mannilla on myös oma, vanha lammastyyppinsä:

Harvinainen "Manx Loaghtan Sheep" on vanha lammasrotu Isle of Manilta, Irlannin ja Englannin välisen merialueen saarelta.

 

Vanhimmat tunnetut kesylampaat ovat urialinlampaita (Ovis vignei). Hämmästyttävää ehkä, mutta lumivalkeat, nutipäiset lambi-lampaat polveutuvat niistä.
Urialeja on montaa lajia Aasian eri puolilla, josta nämä uljaat eläimet ovat kotoisin.
Urial kesytettiin noin 10 000 sitten ja sen jälkeen on syntynyt tai tietoisesti kehitetty satoja muita eri rotuja. 

Urialinlammas, eli "alkulammas", josta muut lammasrotumme enimmäkseen polveutuvat.

P.S. Täplikkäät Jakobin lampaat Vanhassa Testamentissa esim. http://www.israelinhuone.com/jaakobinlampaat.php

Tämän enempää en idänuskonnoista puhu, ainakaan tänä jouluna, lupaan sen.