Avainsanat

, , , ,

Kalastajia pienine maskottikoirineen. Kuva on jostain Newfoundland – Labrador -Nova Scotian alueelta Kanadasta, noin 1900-1910.

”The St. John’s, or Smaller Labrador, or Newfoundland, the three names being used indiscriminately, is seldom more than 25 inches high, and often much less. The head is larger in proportion to his size, and the ear also slightly fuller; neck longer; body far more compact, and clothed with shorter hair, shining, and without any woolly texture; tail similar in shape, but the hair less woolly; legs and feet also better adapted for work; color almost always a jet black, rarely liver-colored.”

– John Henry Walsh, 1907

Jos kuvan koirat olisivat vielä nuoria, eivät ne kovin suuriksi voineet tuosta kasvaa. Niistä ei tullut lähellekään 63,5 cm korkeita – mitta, jonka koiratuomari  ja – kirjailija Walsh asetti saintjohninkoiran ylärajaksi sadan vuoden takaisessa, maailman koirarotuja käsittelevässä kirjassaan.

Mutta alueen alkuperäisasukkailla micmac -innu -intiaaneilla oli juuri tämänkokoisia metsästyskoiria, joita he käyttivät apuna myös vesilintujahdissa.

Saintjohninkoirat olivat harvoin yli 63 -senttisiä ja usein paljon vähemmän”,
kirjoittaa J. H. Walsh.

Niin juuri.

Tyynissä vesissä pienet koirat voivat työskennellä lähestulkoon isojen lailla.
Ja mikä parasta, ne syövät paljon vähemmän.

Luonnon olot Kanadan rannikoilla ovat melkoisen vaativat. Aallokossa ja kylmissä vesissä kuvan koirat eivät kuitenkaan pärjäisi pitkään.
Siksi kuvan koirat eivät voi olla varsinaisia saintjohninvesikoiria.