Avainsanat

, , , , , , , , ,

Yllä oleva video on kuvattu USA:ssa (lähde http://www.youtube.com/user/cmfrenze)

Pohjois-Amerikassa ei ole kovin tavatonta, että lemmikkinä on susi. Mutta vielä yleisimpiä ovat ”metsän koiran” ja kotikoiran eriasteiset sekoitukset eli koirasudet, joita tapaa silloin tällöin Suomessakin.

Labradori koettaa houkutella nuorta sutta altaalle. Se on jo käynytkin uimassa, sillä sen turkki on aivan märkä.
Toinen susi, pieni mustankirjava 3 kk:n ikäinen pentu on isommasta ystävästään lapsellisen kiinnostunut. Tämä taas koettaa pitää tungettelijan loitolla peittämällä hajunsa ja painamalla häntänsä tiiviisti takamukseen kiinni.

Isompi kavereista on 1 -vuotias, siis pentu vielä sekin. Eläin näyttää honkkelilta ja keskenkasvuiselta. Tämän ikäiset sudet eivät vielä jätä vanhempiaan ja sisaruksiaan ellei ole pakko (eli siinä tapauksessa, jos vanhemmat tapetaan). 

Susi saavuttaa aikuisuuden, muiden Canis Lupus – suvun jäsenten tapaan, 2 -vuotiaana. Silloin se lähtee syntymäkodistaan ja eroaa perheestään. Sitten se harhailee varsin pitkiäkin matkoja etsien puolisoa itselleen.

Yksinään tienoilla liikuskelevat hontelot eläimet ovat siis nuoria aikuisia, jotka opettelevat itsenäistä elämää.

Pohjolan sudet ovat keskivertokoiraa selvästi isompia. Niin videon vuodenikäinen petokin on jo huomattavan kookas (nuoren) labradori -uroksen rinnalla.

Kun pennut kasvavat, muuttuvat niiden tarpeet aikuisen eläimen tarpeiksi. Samalla niiden voimat kasvavat, jotta ne pystyisivät nuo tarpeensa tyydyttämään.
Suomessakin hylätään kymmeniä teini-iän saavuttaneita koiria juuri näiden faktojen pohjalta.

Villieläimen perimän omaavan koiraeläimen pitäminen onnellisena lemmikkinä vaatii ihmiseltä erityislaatusta antautumista ja perehtyneisyyttä asiaan.