Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Paris (vas. ) ja Melody edustivat aikansa kahta yleistyvää noutajatyyppiä. Paris -koirasta sanottiin, että se oli puhdasrotuinen labradori, jonka vanhemmat oli tuotu Newfoundlandista. Englantilaista koirakirjan kuvitusta, 1880 -luku.

Yläkuvassa on kaksi englantilaista noutajaa, joita käytettiin yleisesti apuna metsästyksessä. Vasemmalla Paris, jykevätekoinen koira. Eikö se muistutakin nykypäivän show -labradorinnoutajaa?

Paris muistutti myös aikansa newfoundlandinkoiria – kuten vaikka alakuvan irlantilaisen kirurgin Sir William MacCormacin lemmikki –Brunoa:

Bruno noin vuonna 1900. Kuva julkaistu teoksessa ”Hutchinsons Dog Encyclopedia”.

 

Monet ajan show -newfoundlantilaiset omasivat Brunoa hieman enemmän mastiffi -piirteitä. Kuten Viking: 

CH Shelton Viking – valioluokan newfoundlandinkoira aivan 1900 -luvun alusta. Kuva julkaistu mm. teoksessa ”Dogs and All About Them” (1907).

 

Nykypäivän newfoundlandinkoirat eivät muistuta labradorinnoutajaa. Jalostus on siis tehnyt tehtävänsä ja karsinut alkuperäisen monimuotoisuuden minimiin. Maatiasirotu, jota oli joskus täysin mahdotonta järkevästi jakaa ja luokitella, on nykyään kaksi eri rotua. Itseasiassa – newfoundlantilaisesta erityi neljä eri rotua. Ex – Newfoundlandin koiria olivat myös kultainennoutaja ja sileäkarvainennoutaja. Minusta tämä kehitys on säälittävää.

Näin menetettiin vuosisatojen aikana kehittynyt maatiaisrotu newfoundlantilainen / labradori / st. johninkoira. Samalla menettiin tämän maatiaisen monet hyödylliset piirteet. Niitä ovat muun muassa se, että ennen newfoundlantilainen oli itsestään selvästi metsästyskoira – muun toiminnan ohella.

 

  Rotujen eriytymisestä – siis karsivasta ja valkoivasta jalostamisesta aiheutui sekin, että labradorinnoutajien massa pieneni. Se oli käytännöllistä: eihän ammutun saaliin korjaamiseen tarvita suurta kokoa. 1900 -luvun alkupuolen puhdasrotuisiksi jalostetut labbikset olivat siksi ruipeloita. 

  Mutta kun hieman myöhemmin labradori-ihmiset alkoivat haluta näyttelymenestystä, täytyi heidän turvautua sukusiitokseen, aina.
Näyttelyvalioita ei enää 1950 -luvun jälkeen syntynyt ilman reilua sukurutsausta.On fakta, että näyttävä, raskaspäinen ja leveärintainen labradori jouduttiin luomaan uudelleen – keinotekoisesti. 

Mutta sukusiitos voi altistaa perinnöllisille sairauksille. Sen tiedetään mm. alentavan koiran vastustuskykyä, heikentävän henkistä tasapainoa eli hermostoa ja jopa vähentävän koiran älykkyyttä.
Se on tietenkin harmi.

 

 Vertaapa vielä Sandylands Markia artikkelini aloituskuvan Paris -koiraan, jyhkeään 1800 -lukulaiseen labradoriin.
Ympyrä sulkeutunut?