Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Stefano della Bella (1610-1664): Kaksi metsästyskoiraa. Hyvin todennäköisesti piirroksen koirat ovat bracco italiano -rotua.

Bracco Italiano eli italianseisoja kuuluu niihin suhteellisen harvoihin koirarotuihin, joista löytyy näköisiä, historiallisia dokumentteja yli 500 vuoden takaa. Rotua voi hyvällä syyllä pitää vanhana, kun sen tunnistaa helposti jo 1600 -luvun maalauksesta.

Puhdasrotuiset pointterit olivat aiempina aikoina yläluokan koiria. Laki suojasi suurmaanomistajien maita ulkopuolisten käytöltä ja metsästylait säätelivät sitä, kuka yleensä sai metsästyskoiran omistaa. Talonpojat saivat omistaa paimenkoiria ja vahtikoiria. Pienmuotoiseen metsästykseen he käyttivät terrierityyppisiä piskejä ja erilaisia vesikoiria. Siispa seisojat, vinttikoirat ja suuret jälkikoira-ajueet olivat aatelisten ja harvojen varakkaiden yksinoikeutta. Syy on järkeenkäypä: niiden metsästyskäyttö vaati suuret maa-alueet, eikä köyhemmällä väestönosalla sellaisiin ollut oikeutta saati varoja.

 

Mistä persoonallinen vanha bracco -koira sitten polveutuu?

Venetsialaisen Tiziano Vecellion (alias Titianin) maalaus "Actaeonin kuolema" on vuodelta 1562. Punavalkea koira muistuttaa lähes täydellisesti nykypäivän braccoa.

 
Braccolla  ja ajokoira Segugio Italianolla (engl. Italian Bloodhound) on jonkin verran samoja piirteitä. Näitä ovat ainakin nk. roomalainen nenä ja kullanruskea väripigmentti (italianajokoirasta olen kirjoittanut aiemmin täällä:  https://peninkulmilla.wordpress.com/2010/05/08/loki-no-15-ajokoira-joka-metsastaa-kuin-spanieli/).
Braccon kehittämiseen lienee käytetty noita saapasmaan ajokkeja. Braccolla on hurja metsästysvietti. Raskaaksi koiraksi se on myös nopea.

Braccon vielä suurempi yhdennäköisyys massiivisen espanjalaisen burgosinpointterin kanssa (ks. http://www.bozales-caninos.es/index.php?option=com_content&view=article&id=380&Itemid=130) selittyy siten, että italialaiset saivat Espanjan hovista koiria omaan jalostusohjelmaansa. Espanja hallitsi suurta osaa Italiaa jo 1500 -luvulla.

Myös toinen Iberian niemimaan kanakoira, navarronseisoja näyttäisi olevan braccolle sukua. Navarrolaisen väritys kun on usein kauniin oranssin tai suklaanruskean ja valkean kirjava, braccon tapaan.
Vielä 1800 -luvulla Iberiasta tunnettiin vain yksi kanakoirarotu, espanjanpointteri (engl. Old Spanish Pointer).Koira piti tuolloin, ennen tiukkojen rotustandardien aikaa, sisällään erilaisia ulkonäkötyyppejä.

Bracco Italiano -koiria on kuvattu taideteoksissa ainakin 1500 -luvulta saakka. Tässä artikellissa katsomme muutamia kauniimpia töitä.

Italialaisen Luigi Toron viehättävä maalaus on katsauksemme modernein. Se on peräsin 1800 -luvun lopulta.

 

Saksalainen toisen polven taiteilija Carl Vernet matkusti nuorena miehenä Italiaan ja viihtyi siellä joitakin vuosia. Muutamissa hänen töissään esiintyy – mielenkiintoista kyllä – braccon näköinen koira. Täytyy kuitenkin muistaa, että saksalaisella kielialueella oli suhteellisen runsas seisojakanta 1800 -luvulle tultaessa. Vanhasaksanseisoja muistutti braccoa suuresti, ja luultavasti rotujen välillä onkin lähempää sukulaisuutta. Vanhasaksanseisojan kuitenkin syrjäytti uusi, paljon edellistä kevyempi tyyppi 1800 -luvun puolivälistä alkaen. 

 

Carle Horace Vernet: Italialainen metsästysaihe, noin 1810.

Venetsiassa vaikuttanut Jacopo Bassano (n. 1510– 1592) maalasi koirahistorioitsijaa kovasti ilahduttavan taulun.  Siinä Bracco Italiano esiintyy niinä kahtena värimuunnoksena, joissa se nykyäänkin tunnetaan: maksanvärisenä ja oranssina.

Jacopo Bassano: Kaksi metsästyskoiraa sidottuina kantoon. Koirat edustavat kevyempää, pienipäistä rotulinjaa. Nykyvaatimuksen mukaan braccon pään tulee olla suuri.

 

Lopuksi erittäin hieno työ genovalaiselta Giovanni Francesco Castiglionelta (1641 – 1710). Maalaus sykähdyttää varmasti kaikkia näiden vanhojen seisojakoirien ihalijoita.

G. F. Castiglioni: Metsämaisema, jossa haukka ja kaksi koiraa ja riistaa, taka-alalla metsämies.

Pienen katsauksemme ulkopuolelle jäi useakin kiinnostava taideteos.
Jatkoa on luvassa – jos sitä toivotaan.

Only at the Penin kulmilla !

Kauniita kesäpäiviä
– Önskar Er många soliga dagar
– Wish You many nice summer days