Avainsanat

Kiduttaminen on ihmiselle lajityypillistä toimintaa, sillä mikään muu eläin ei pysty niin pitkäjänteiseen, suunnitelmalliseen ja kekseliääseen kiusaamiseen kuin ihminen. Toki useimmilla nisäkkäillä ja linnuillakin ilmenee tarkoituksellisen julmaa käytöstä muita yksilöitä kohtaan. Esimerkiksi, lauman heikointa lenkkiä nypitään ja näykitään ja lopuksi se jätetään yksin kuolemaan.
Eläinvanhemmat tappavat myös omia jälkeläisiään. Sen me ihmiset olemme valmiit myöntämään perin luonnolliseksi toiminnaksi. Kuitenkin jos voimme, niin haluamme puuttua asioiden kulkuun ja estää meille arvokkaiden poikasten tuhon.

Eerikan isä oli tavallinen, tunnollisesti töissä käyvä mies. Työ oli fyysisesti raskasta ja huonosti arvostettua, vaikka yhteiskunnalle erittäin tarpeellista. Isä myös harrasti antaumuksella musiikkia. Tuttujen mielestä hän oli kiltti ja hiljainen – joskus liiankin kiltti. Lapsen äitipuolta tass kuvailtiin mukavaksi naiseksi – joidenkin mielestä liiankin mukavaksi.
Eihän tuossa mitään. Suomi on täynnä hiljaisia miehiä ja rempseitä naisia. Sitä paitsi naiset kadehtivat toisiaan niin paljon, että haukkuvat toisiaan aina kun tilaisuus.

Eerikan perhe oli siis tuiki-tavallinen duunariperhe, eikä kukaan olisi arvannut mitä neljän seinän sisällä tapahtuu iltaisin. Eivät edes lapsiuhrin isovanhemmat taikka isän vanhat, hyvät ystävät. He kaikki kyllä huomasivat ongelmakohtia (mutta niitä on kaikilla). He huomasivat, että äitipuoli valehtelee. Ja he yrittivät useasti puhua isälle järkeä. Kukaan ei vain ollut tarpeeksi hyvävaistoinen nähdäkseen asioiden karmeuden. Vai eikö kukaan uskaltanut nähdä?

Monet miettivät nyt, miten tuollainen sokeus on ylipäätään mahdollista. Näinkö erityksissä ihmiset toisistaan lopulta elävät, vaikka asuvat samassa kaupunginosassa, istuvat samassa ravintolassa, asuvat seinän takana?

Vai onko vain niin, että tavalliset ihmiset tekevät epätavallisia tekoja? Murhaajat ja terroristit eivät ole hirviöitä, vaan ystäviämme, työkavereitamme, opettajia, poliiseja ja rippi-isiä.

Asiassa on valoisa puoli. Pieni ja viaton Eerika -lapsi pääsi pois pahasta ihmissusien maailmasta. Näinköhän? Ei, vaan maailmamme on vanha sama maailma. Joskus niin tylsä, harmaa ja ikävä ja täynnä pelkkiä rutiineja. Sudetkaan eivät ole kuolaavia hirviöitä vaan tavallisia koiria. Silti ne toisinaan tykkäävät kiusata ja kiduttaa laumansa heikompaa.
Laiha, kiusattu ja alistettu pentu kärsii, vinkuu hiljaa, pissaa alleen. Lopulta isot koirat saavat pikkuisen, vähän kuin vahingossa, hengiltä. Tyrmistys kestää hetken. Loppuiko leikki? Mites tässä näin kävi?

Papa may have, mother may have, but god bless the child that’s got his own..