Avainsanat

, , , , , , , , ,


Olen kasvattanut pelagonioita monen vuoden ajan. Ne ovat helppoja ja ne kukkivat melkein kaiken aikaa – pimeintä talvikautta lukuunottamatta. Monivuotisina pelargonit voivat kasvaa ruukussa metrinkin korkeuteen ja niiden varsista tulee kauniin puumaisia. Olen huomannut myös vikoja; etenkin jotkut vaaleaväriset lajikkeet ovat heikkoja – tämä johtunee siitä, että kasvia on lisätty suvuttomasti pistokkaista ehkä jo sadan vuoden ajan. Etsinkin parhaillaan kestävämpiä valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Kerro, jos tiedät hyvän.

Pelargonit ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta ja niitä kasvaa luonnonvaraisena myös Australiassa. Luonnonlajeja on 70, kun taas viljelykäyttöön erilaisia lajikkeita on kehitelty aikojen kuluessa parisen sataa.
Vaatimatonta triste -lajia viljeltiin Hollannin kasvitieteellisessä puutarhassa jo ennen 1600 -lukua, Englannissa pelargoniat esiteltiin vuonna 1637 ja pohjoismaihin ne saapuivat vuosisadan loppuun mennessä.

Varsinainen pelargonian kulta-aika koettiin 1800 -luvulla, jolloin kilpailtiin siitä, kenellä on eniten lajikkeita ja komeimmat kukat. Pelargonioiden renessanssi alkoi 2000 -luvun alussa ja paranee yhä.
Nykyiset mummon- tai parvekepelargoniat ovat zonale -lajia, tarkemmin on kyse hybridistä Pelargonium x hortorum. Lajikkeita on moneen lähtöön.

Jos sinulla on ulkona pelargonia, ota se syyskuun lopulla sisään ja laita valoisaan paikkaan. Se kukkii ties kuinka pitkään ja pitää uudenvuoden jälkeen taukoa.  Kevään tullen annat kasville uuden mullan tai kanankakkaa. Niin pelargonia viihtyy huoneessasi vuosia. Mikä sen mukavampaa, kun samalla säästät rahaa ja olet ekologinen viherpeukalo. Kukkabisnes kun ei ole mitenkään luontoystävällinen ala. Valitettavasti.