Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Maailmasta eivät koirat lopu. Kenneliiton mukaan Suomessa on yli 600 000 koiraa, mutta ihan kaikki koirat eivät ole rekisteröityjä tai vakuutuksenkaan piirissä. Lisäksi sekarotuisten määrä kasvaa vauhdikkaasti, kun kotiin otetaan yhä useammin ulkomaalainen ns. adoptiokoira eli liiton lukuun lienee reilua lisätä joku tuhat. 

Venäjän luvut ovat moninkertaisesti hämärämmät, koska koirista iso osa on sekarotuisia, rekisteröimättömiä pystykorvia ja muita maatiaisia. Näinhän oli Suomessakin vielä 1970 -luvulla. Mutta Venäjän koirakulttuuri elää kahlitsematonta, ikuista 1800 -lukua, jossa koirat kaikkialla kulkevat ja lisääntyvätkin vapaasti.

Suuresta vapaudesta seuraa suuria paikallisia ongelmia: koirien raportoidaan ahdistelevan milloin minkäkin kylän ja kaupungin asukkaita. Itse koiratkin joutuvat uhreiksi – niitä massamurhataan ja myrkytetään salaa tai laillisesti.
Koirien koiramainen käyttäytyminen ei ole millään tavalla koirien vika. Vapaana kuljeksiva koira käyttäytyy kuten villilajitoverinsa susi. Se on aina utelias tutkimaan uusia paikkoja, etsimään uusia ruuanlähteitä. Tavallinen piski perusjätkä haluaa myös varovaisesti laajennella reviiriään ja samalla metsästysmaitaan. Se varastaa mielellään jos siihen vain tulee tilaisuus; se painostaa laijtovereitaan ja saaliseläimiään ja tappaa, mikäli se arvelee tuosta selviävänsä ja hyötyvänsä. Kylillä jolkuttava piski harjoituttaa sekä kehoaan ja sosiaalista mieltään pienillä, toistuvilla vierailuilla naapurikylille. Se rähinöi osoittaakseen elinvoimaansa ja pelästyttääkseen kilpailijat seinustalle. Se murisee ihmisille ja vilauttaa hampaitaan – koirankieltä yhtäkaikki. Pysy kaukana! se sanoo. Sinä satutat minua ja minä pelkään sinua, mutten enää suostu kiusattavaksesi!
Koiramielen rajana on vain horisontti – ja ihminen, tuo julma kaksijalkainen jumala, joka samalla myös osaa houkuttaa luokseen.
On selvää, että venäläiset hurtat ovat onnellisia, kun saavat noin harjoittaa luonnollisia kykyjään ja taipumuksiaan – etu, mistä moni länsimainen hauveli joutuu pahan kerran tinkimään.

Venäjän koiraongelman syy ei ole tietenkään koirien, vaan yhteiskunnan rakenteellisen murroksen. Perinteiden nopeaa hajottamista seurasi syvien kansankerrosten kulttuuris-taloudellinen taantuma, mikä useinkin johtaa työttömyyteen, masennukseen, sosiaaliseen rappeutumiseen, osattomuuteen ja päihdeongelmiin. Tuonkaltaisissa ihmisyhteisöjen murtumissa heikoimmat jäsenet jätetään selviämään keskenään – niin kuin nyt koiratkin.

On väärin ajatella, että kaikki Ryssanmaalla vapaina jolkuttavat penit olisivat puolivillejä karkulaisia. Mielenkiintoiseksi tutkimuskentäksi – mutta myös haasteelliseksi siivottavaksi alueen tekee nimenomaan se, että kilteimmät kotikoirat ja varsinaiset kodittomat kulkukoirat kohtaavat toisensa yhteisellä maalla. Tai, kuten seuraava klippi todistaa, myös toisen maalla.

Kaksi tavallista, metsästykseen käytettävää arktista pystykorvaa eli laikaa tunkeutuu vieraalle pihalle, jossa vartioi 50 -kiloinen berninpaimenkoira. Katsastettuaan pihan erittäin huolellisesti laikakoirat hyökkäävät ýkskaks varoittamatta vahdin kimppuun. Berni ei osaa juuri tapella – rotu kun on jalostettu lempeäksi ja sairaalloisen hitaaksi vetojuhdaksi. Berninkoira on koirien kylmäverinen.
Se selviää vaivoin ja vain, koska se on niin suuri, vahva ja paksuturkkinen.

Internet on pullollaan toinen toistaan parempia lähteitä jokaiselle, joka on kiinnostunut tutkimaan alkuperäistä koirien käyttäytymistä – taikka sitten ”vanhanaikaista” koirakulttuuria nyky-Venäjällä.