Avainsanat

, , ,

Tyypillinen saksanpaimenkoira 1940 -1950 -luvuilta. Vanha saksalainen postikortti.

Saksanpaimenkoira on edelleen maailman suosituimpia rotuja. Se on monikäyttökoira, joka sopii moneen tehtävään. Koiralla on sekä voimaa että vartio- ja suojeluviettiä, joka tekee siitä paitsi turvaa-antavan, myös haastavan ja hermoillekin käyvän. Tiedän mitä on, kun seefferi haukkua louskuttaa kimakan läpitunkevalla äänellään taukoamatta. Ei, se ei ole kivaa. Toisaalta voimakas ja väsymätön ”varoitusääni” ja herkkyys haukkua sopii erinomaisesti suojelu- ja vartiointitehtävissä toimivalle koiralle.

Sakemanni_1900

Elsassilaisen koiran viralliset tyypit vuonna 1900. Saksalainen julkaisu.

Alunperin kyseessä olikin monia erilaisia tyyppejä sisältävä maatiaisrotu. Lammaspaimeneen valittiin kevyt ja nopeaälyinen koira, joka jaksoi tarkkailla ja ajaa karjaa päivät pitkät. Varkaiden ja jatkuvien sotien ja muiden levottumuuksien takia tarvittiin myös vahva molossimainen koira, joka pystyi rohkeasti puolustamaan ihmisen omaisuutta.

Sudet eivät juuri aiheuttaneet karjalle vaaraa keskisessä Euroopassa enää keskiajan jälkeen, koska ne tuhottiin sukupuuton partaalle. Sen sijaan Euroopan reuna-alueilla ja laajoilla vuoristoseuduilla kuten Appeniineilla susilaumat vielä vaelsivat. Siksi niillä paikoin säilyivätkin aivan meidän päiviimme saakka kookkaat laumanvartija-paimenkoirat.

Harvinainen italian vuoristoseudun paimenkoira "Pastore Calabrese" lienee nykyisen saksanpaimenkoiran sukulainen. Tällainen hyvin paksu turkki ja molossimainen rakenne on yhä joissain määrin nähtävissä joissain schäfer-koirissa. Huomaa myös perinteinen black-and-tan-väritys. Kuva: Cristian Mussari, agraria.org

Harvinainen Italian vuoristoseudun paimenkoira ”Pastore Calabrese” lienee nykyisen saksanpaimenkoiran sukulainen. Tällainen hyvin paksu turkki ja molossimainen rakenne ovat yhä joissain määrin nähtävissä schäfer-koirissa. Huomaa myös perinteinen black-and-tan-väritys. Kuva: Cristian Mussari, agraria.org

Keskisen Euroopan tavanomaisten maatilojen paimenkoira oli puolestaan keskikokoinen, jopa pienehkö. Tämä neitseellinen maatiainen muistutti paljon pohjoisia pystykorvia kuten esimerkiksi suomalaista lapinporokoiraa.

Maatiasrotuisia saksanpaimenpaimenkoiria. Valokuva, noin 1910.

Maatiasrotuisia saksanpaimenpaimenkoiria. Valokuva, noin 1910.

Tämä paimenkoiratyyppi on ikivanha. Nykyaikaan säilyneistä taideteoksista voimme nähdä koiran näyttäneen samalta ainakin jo kaksituhatta vuotta sitten:

Mosaiikki Pompeijista Italiasta kuvaa vartiotehtävissä olevaa paimenkoiratyyppiä. Pompeijin vauras maaseutukaupunki kukoisti tuhat vuotta sitten ja tuhoutui vuonna 79.

Mosaiikki Pompeijista Italiasta kuvaa vartiotehtävissä olevaa paimenkoiraa. Pompeijin vauras maaseutukaupunki tuottoisine satamineen alkoi kukoistaa 2600 vuotta sitten, kunnes tuhoutui vuonna 79.

Ranskankielisellä alueella paimenkoiraa kutsuttiin nimellä chien de Berger – vuoristokoira. Tämä yleisnimitys johtuu siitä, että lampaita kasvatettiin vaikeapääsyisillä vuori- ja ylänköalueilla, kun taas alavat maat olivat viljelykäytössä. Nimityksellä tarkoitetaan lähinnä laumanvartijakoiraa eikä siis varsinaista paimenta.

Reichert: Chien de Berger. Paimenkoiran eräs ikivanha prototyyppi ja nykyisen ranskalaisen paimenkoiran beauceronin esivanhempi. Beauceron on puolipystykorvainen paimenkoira, jolla on suuren kokonsakin puolesta hyvät valmiudet puolustaa karjaa. Huomaa typistetyt korvat. Julkaistu 1837.

1900 -luvun alusta pitäen saksilaisen paimenkoiran nimeksi alkoi yleistyä Alsaceelsassilainen ja Alsatian. Englanninkielinen maailma oli löytänyt ”uuden” rodun.

Elsassin maakunta kuuluu nykyään Ranskalle, mutta tätä ennen se ollut pitkiäkin aikoja osa Saksaa .

Elsassin maakunta kuuluu nykyään Ranskalle, mutta tätä ennen se ollut pitkiäkin aikoja osa Saksaa.


Tämä pystykorvainen paimenkoiratyyppi oli yleinen koko keskisen manner-Euroopan alueella ulottuen sen länsipuolelta Beneluxmaista ja nykyisen Ranskan itäosista aina Italiaan ja Balkanille saakka.
Tiesitkö, että italialaisillakin on omansa? Arkaainen Pastore Italiano näyttää tältä:

Pastore Italiano with pups.

Italianpaimenkoira. Italian Shepherd Dog with pups.

1900 -luvulle tultaessa kiinnostus kehittää kansallisia koirarotuja johti siihen, että maatiaiskoiran geenien kokonaisuudet pilkottiin useaan, toisistaan ikuisiksi ajoiksi eristettyyn osaan. Näin syntyivät niin sanonut puhtaat rodut saksanpaimenkoira, hollanninpaimenkoirat, belgianpaimenkoirat, italianpaimenkoira sekä valkoinenpaimenkoira, jonka keksivät rekisteröidä nimiinsä sveitsiläiset kennelihmiset.

Ranskalainen de la Rochen paronitar elsassinkoirieen. Syntyjään hän oli Elise Raymonde Deroche.

Ranskalainen de la Rochen paronitar elsassinkoirieen. Syntyjään hän oli Elise Raymonde Deroche.