Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

City -karhu ilmestyi jalkapallokentälle Vaasassa Pohjanmaalla pari vuotta sitten:

 

Timpe, a Newfoundland Dog, owner PiiaKiuru, Mustasaari, Finland. Photo: Katri Orrenmaa

Hmm. Onpa nallella pöyheä turkki!
Katsopa siihen selitys täällä

Pojat näkivät karhunpennun metsässä Vaasassa. Mutta, kyseessä ei ollutkaan karhu, vaan mitä luultavammin tämä

Karhuihin törmää useimmin niiden kiima-aikana juuri näihin aikoihin alkukesällä. Tarkoitukseni ei olekaan vähätellä asiaa, vaan herättää kiinnostusta luontoon ja sen tuntemukseen. Tähän liittyy kaksi asiaa. Suomalaisen kannattaisi osata erottaa toisistaan karhu ja koira, kuten pitäisi myös osata erottaa susi ja koira. Emmehän ole Kanariansaarilta; emme ole berliiniläisiä, newyorkilaisia tai englantilaisia, jotka eivät koskaan tule löytämään yhtäkään kettua suurempaa villipetoa kotiseuduiltaan.

Toisekseen, pedoilla pelottelu kääntyy itseään vastaan, kun rahanahne media hysteerisesti lietsoo ihmisiä näkemään karhuja ja susia jopa kerrostalojen pihalla (huomaa, linkki sisältää monta valokuvaa – Note: links includes a few photos about the ”wolf”).
Tuo Seinäjoen city-susi paljastui pian Aava -nimikseksi koiraksi.

Poliisi käyttää niukkoja resurssejaan tällaisiin turhiin pedonetsintöihin. Lemmikin omistajan kannalta vaarana on aina myös se että joku petoja pelkäävä surmaa tämän kotieläimen. Opetellaan siis tunnistamaan eläimiä, niiden kehonkieltä, elintapoja ja muuta, joista päätellen ne voidaan erittäin helposti erottaa toisistaan. Mennään metsään katsomaan villieläinten kotia. Jo lapsesta alkaen.
Myös siellä Pohjanmaalla, notta!