Lokin kirjoittajasta – About the writer of the Penin kulmilla -blog

Ihminen (tarkemmin, tämän blogin kirjoittaja) ja koiraystävänsä. Molempien suvut (Homo, Canis) laskeutuivat aikanaan puista maalle ja tulivat siten itsekseen.

Ihminen (tarkemmin minä eli tämän blogin kirjoittaja) ja koiraystävänsä. Molempien suvut (Homo, Canis) laskeutuivat aikanaan puista maalle ja tulivat siten itsekseen.

Loki-kirjanpitoa koirista, koiraeläimistä ja muista luontokappaleista.

Luonnonhistoriaa. Usein esittelen otteita menneestä ajasta, palasia kadonneesta kulttuurista.

Kerron perinteistä, joskus supi-suomalaisistakin, joista liian moni ei tiedä mitään.
 
Maustan juttuja toisinaan suolaisella tai kitkerällä kulttuurikritiikillä. Toivottavasti pidät mausteista.
Niin minäkin.

Arvostan, jopa ihailen perinteistä, lokaalia elämäntapaa ja samalla pinnistelen yhä teknistyvässä, globaalissa Suomessa.

Minulla ei ole vanhaa kunnon Peni-koiraa, vaan anglo-amerikkalainen retriever.
Mutta muistan hyvin isieni koirien tarinat, jotka tapahtuivat kauan sitten, kaukana suurella Laatokka-järvellä.

Ja toki muistan lapsuuden maalaiskoirat, mustavalkeat sirkeät ja pienet pystykorvat. Ja isommat mustavalkeat karhukoirat, jotka hyppivät päälle ja hinkkasivat itseään haalareita vasten. Niillä oli kellertävät, puolivillin kettinkikoiran silmät ja niiden turkki oli uskomattoman vahva ja kaunis.

Minä asun laatikoston yhdessä laatikossa, ilman maakosketusta. Jotenkin noin kuvasi eräs samoalaisen kylän päällikkö papalagin eli valkonaaman mieletöntä asumusta.

Olen elänyt ja puuhannut luonnonväen kanssa koko ikäni, valmentanut ravihevosia, hoitanut puutarhaa, nahkonut kaneja.
Opiskelin yliopistossa biologiaa, musiikkitiedettä ja filosofiaa.
Muistan miten kerran kenttäkurssilla kangasmetsän sammalpunkkeja kerätessäni päätin, ettei minusta biologia tule. Kouluttauduin akateemiseksi käsityöläiseksi. Järkkäsin kulttuuritapahtumia, tein politiikkaa, kirjoitin kirjan, ynnä muuta, kaikki kovin kiinnostavaa joka jatkuu.

Luen luontoa kun kuljen luonnossa. Kuljen pimeässä, aamussa, metsässä, rannoilla, luodoilla. Lähiöiden risukoissa, hoidetuissa puistoissa, erämailla. Jalan, suksilla; meloenn, fillaroiden. Joskus koiran, kahden tai kolmen kanssa. Tarkkaillen, vainuten. Kuin koira.

Olen pärähtänyt koirien rotuhistoriaan, luonnonhistoriaan ja historiaan yleensä, vanhaan kouluajan suosikkiini.

Minusta amatööri on kaunein suomenkielen lainasana. Rakastaja.

Intohimosta historian harrastelua kohtaan aloin pitää Penin kulmilla -lokikirjaa tammikuussa vuonna 2010.

Toivon Penin kulmista kehittyvän myös keskustelupaikan koira- ja luontoihmisille. Jos se Suomen pienellä kielialueella on nyt mahdollista. Myös vierailevia lokisteja voisi täällä esiintyä.

Jos haluat lähettää kuvan julkaistavaksi lokissa, katsothan, että kuvassa esiintyvät henkilöt sekä kuvaaja ovat antaneet suostumuksensa.
Villieläimiltä ei tätä lupaa vaadita.

Koirien suku on ihmistä huomattavasti vanhempi. Siksikö tarvitsimme viisaamman kokemusta? Vanhat intiaanit kutsuivat villikoiraa, sutta opettajakseen.
_______________________________________

Hello my dearest reader,

I’m a Retriever dog owner and a deep nature lover from Southern Finland. I’ve been working with trotter horses and cultivating my own garden for many, many years. I’ve also studied biology, philosophy and music at the University of Turku. After that, I finally educated myself in a culture school and became a Bachelor of Arts and Crafts. Since then I’ve written a non-fiction book, worked in schools and non-governmental organisations. Once You found the site, I welcome You and wish You find it beneficial. I also hope that You will comment it eagerly.
See you!

10 thoughts on “Lokin kirjoittajasta – About the writer of the Penin kulmilla -blog”

  1. hansvondergans said:

    Hei Bridget!

    En ole varsinainen koira-ihminen, mutta lukemalla lokiasi, voisin hyvin kuvitella sellaiseksi tulevani. Kirjoitat aiheistasi värikkäästi, monipuolisesti ja lämpimällä sydämellä. Taustatietosi ovat mahtavat ja elävöität erinomaisesti lokiasi tasokkailla kuvilla. Mukava olla oppilaanasi – kiitos!

    hansvondergans

  2. Aivan ihana ja mielenkiintoinen blogi🙂 Vanhat kuvat ja tarinat on ihania, olen uppoutunut pitkiksi ajoiksi näiden juttujen ”imuun”. Taitaa tulla vakiolukemistoa tästä

  3. Hei,
    todella mielenkiitoiset sivut. Olen bracco-harrastaja, joten en voi olla tarttumatta mainintaan bracon pään koosta. Todella kapeapäisiä syntyy edelleenkin, mutta suuripäisyys ei myöskään ole mikään suositus. Tämän hetken menestyneimmällä bracolla, Axel del Monte Alagolla on on tyylikäs,kuiva pää.
    Rotumääritelmä sanoo: Pää: Kulmikas ja kapea poskikaarien kohdalta.Kallon leveys poskikaarien kohdalta ei suurempi kuin puolet pään pituudesta.Posket kuivat.

    • Kiitos tarkennuksesta.
      Tarkoitat siis esimerkiksi näitä kapeapäisiä braccoja: https://peninkulmilla.files.wordpress.com/2011/06/jacopo-bassano_twohuntingdogstied-to-atreestump.jpg
      On vain iso plussa, että tuomarit osaavat arvostaa hieman toisenlaistakin tyyppiä. Ehkä se johtuu siitä, että, että raskas ja tuo kevyempi tyyppi yhdistettiin vasta 20 -luvulla ja asia hyvässä muistissa. Siten nämä tyypit voivat kulkea ”sovussa” rinnakkain.

      Esimerkiksi labradorinnoutajalla asia on toisin. Pään tulee olla jykevä ja kuonon neliömäinen. Näin siis tuomarien mielestä.
      Metsästyskentillä toimii tietenkin lukematon määrä kevyempiä koiria, jotka näyttävät olevan kuin toisesta maailmasta show -koiriin verrattuna.

  4. Petteri Suomalainen said:

    Noihan oli vitsilomakkeita! Eihän pieni lapsi osaa lukea kun äitinsä kanssa tuommoista lomaketta täyttää. Isälle siitä on tosiaan hupaa.
    Ihmeellistä ryppyotsaisuutta.

    • Kyllä Suomessa suurin osa 7 -8 vuotiaista osaa lukea. Puhumattakaan 9, 10 tai 11 vuotiaista, joille tuollaiset tehtävät ovat yleensä suunnattu.
      Noita lomakkeita oli Iltalehden tietojen mukaan jaettu ainakin yhdessä päiväkodissa, eikä kyseisissä kodeissa oltu lainkaan ilahtuneita asiasta.

      Itse kasvatusalan ammttilaisena en missään nimessä pidä sitä hyvänä, että lapsille suunnattuun materiaaliin on sotkeuttu mukaan aikuisten vitsejä. Sellainen asioiden sotkeminen on ihan tyhmää, eikä naurata ketään, ei ainakaan päiväkodin työntekijää, joka kyseiseen sivustoon luottaen kaavakkeet tulostaa ja lapsille täytettäväksi jakaa (niitä tarkemmin lukematta).

  5. Hei!
    Aloitin facebookissa ryhmän Koiraystävälliset ravintolat Suomessa. Laitoin sinne upeat kirjoituksesi linkkeineen. Kiitos! Lisää tätä🙂

    • Greit ! Toivotaan, että sinne alkaa ropista mestoja. Täytyy vaan kysellä ja kysellä, kun tuolla kulkee. Ehkäpä yrittäjät innostuvat asiasta kun vuosi vanhenee.

  6. I believe you submitted a comment to my Egyptian sighthounds piece asking the oldest wall painting/engraving of a dog. I don’t know the answer. Much rock art has been given a very broad range of possible dates and much is discussed without any estimated dating at all. I believe an extremely important thesis would be to study dogs throughout rock art of the world to find out what correlations can be made with combined human-dog burials and genome conclusions, but I’m not aware of any graduate student pursuing such a topic. If you want to contact me directly, my email is jensminger@msn.com.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s