Loki 160: Karhuja, susia! Bear on football greenery, wolves in town

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

City -karhu ilmestyi jalkapallokentälle Vaasassa Pohjanmaalla pari vuotta sitten:

 

Timpe, a Newfoundland Dog, owner PiiaKiuru, Mustasaari, Finland. Photo: Katri Orrenmaa

Hmm. Onpa nallella pöyheä turkki!
Katsopa siihen selitys täällä

Pojat näkivät karhunpennun metsässä Vaasassa. Mutta, kyseessä ei ollutkaan karhu, vaan mitä luultavammin tämä

Karhuihin törmää useimmin niiden kiima-aikana juuri näihin aikoihin alkukesällä. Tarkoitukseni ei olekaan vähätellä asiaa, vaan herättää kiinnostusta luontoon ja sen tuntemukseen. Tähän liittyy kaksi asiaa. Suomalaisen kannattaisi osata erottaa toisistaan karhu ja koira, kuten pitäisi myös osata erottaa susi ja koira. Emmehän ole Kanariansaarilta; emme ole berliiniläisiä, newyorkilaisia tai englantilaisia, jotka eivät koskaan tule löytämään yhtäkään kettua suurempaa villipetoa kotiseuduiltaan.

Toisekseen, pedoilla pelottelu kääntyy itseään vastaan, kun rahanahne media hysteerisesti lietsoo ihmisiä näkemään karhuja ja susia jopa kerrostalojen pihalla (huomaa, linkki sisältää monta valokuvaa – Note: links includes a few photos about the ”wolf”).
Tuo Seinäjoen city-susi paljastui pian Aava -nimikseksi koiraksi.

Poliisi käyttää niukkoja resurssejaan tällaisiin turhiin pedonetsintöihin. Lemmikin omistajan kannalta vaarana on aina myös se että joku petoja pelkäävä surmaa tämän kotieläimen. Opetellaan siis tunnistamaan eläimiä, niiden kehonkieltä, elintapoja ja muuta, joista päätellen ne voidaan erittäin helposti erottaa toisistaan. Mennään metsään katsomaan villieläinten kotia. Jo lapsesta alkaen.
Myös siellä Pohjanmaalla, notta!

Mainokset

159: Anna koiran odottaa rauhassa! Dogs – happy to wait for their owner at the door.

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Älä tuijota minua – olet vieras
et sinäkään pitäisi siitä, jos vieras ja suurempi olento tuijottaisi sinua
Älä lässytä – minua ei kiinnosta
Minulla on tehtävä, odotan omistajaani
Älä sääli minua, sillä sinä olet säälittävä
Anna minun olla – ja odottaa sitä ainoaa, joka minulle jotain merkitsee
Älä tuo tupakkaasi lähelleni käryämään
Älä härnää minua – etkö näe: minä en tarvitse apuasi
Minä odotan omistajaani, hän saapuu näillä minuuteilla, kuten aina
Minut tunnetaan täällä; katujen kamerat kuvaavat kaiken
Etkö näe: minä olen syönyt tänään, eilen, toissapäivänä
Saan vettä juodakseni
Saan läheisyyttä, hellyyttä ja turvaa joka elämäni päivä.
Katseeni ei ole surullinen – sinun on
Minä en ole sinä. Minä en ole sinun.
Ihminen, lakkaa tulkitsemasta muiden olentojen tarpeita ja ajatuksia omien itsekkäiden luulojesi ja halujesi perusteella
Lakkaa säälimästä onnellista koiraa
Katso viimein itseäsi, turhuudessa rypevää yksinäistä sielupoloa

Waiting dog

 
Kaunis kesäinen, leppoisa alkuilta pienellä ostoskadulla.
Koira odottelee kaupan ulkopuolella, hieman syrjemmällä varjossa omistajaansa.
Omistaja on jättänyt koiralle vahdittavaksi tämän oman kauppakassin. Kassissa on ostoksia edellisestä liikkeestä: lihapaketti.

Kun omistaja reilun vartin päästä palaa koiran luokse, hän näkee pienen ihmisjoukon koiran ympärillä. Hän näkee myös, miten ihmiset ovat avanneet koiran kassin ja ottaneet lihapaketin esille ja asettaneet sen kassin päälle. Omistaja huomaa, että koira on hieman hämmentynyt vieraiden ihmisten interventiosta.

Mitä täällä tapahtuu? koiranomistaja kysyy.

Hän huomaa, että vieras nainen, tummat hiukset, ikä noin 40 vuotta, on lopettamassa puhelua. – Kaikki onkin hyvin. Ei mitään hätää enää, nainen sanoo luuriin.
Naisen kaksi pellavapäistä tytärtä, noin 8 ja 10 vuotta seisovat hiljaa.
Koiranomistaja kysyy, miksi hänen koiransa kassi on avattu ja lihapaketti purettu kadulle.
Tällöin nainen tokaisee, että hänestä koiralla ei ollut kaikki kunnossa. Omistaja katsoo tervettä ja kaikinpuolin hyvännäköistä koiraansa ja kysyy naiselta, millä perusteella tämä on arvionsa tehnyt.
Nainen ja vaaleat tyttäret eivät vastaa vaan he lähtevät kiireen vilkkaa pois paikalta. Koiranomistaja tuijottaa heidän peräänsä. Näyttää siltä, että ”pelastajia” hävettää, mutta siitä ei voi olla varma. Ehkä he ovat vihaisia nöyryytyksestä. Myös koiranomistaja on vihainen. Miksi hänen koiransa, silmäteränsä, joutui moisen virhearvion, lähes häväistyksen kohteeksi? Ei koira siitä kärsinyt, mutta omistajaa asia kismittää. Nuo tyypit eivät edes pyytäneet virheitään anteeksi. Ovatko tuollaiset tyypit ”normaaleja”?

Koira kaupan edessa

Post scriptus – Jälkikirjoitus

Suuri sikala paloi Loimaalla – 300 sikaa kuoli (yle.fi 19.2.2013)
Sikala paloi Aurassa, 1400 sikaa kuoli (yle.fi 29.4.2013)
Sikala paloi Maalahdessa, 900 sikaa kuoli (pohjalainen.fi 31.5.2013)
Tulipalo 6000 eläimen sikalassa – 7000 neliötä vaarassa (Aamulehti.fi 4.5.2013)

Sika on erittäin älykäs ja herkkä nisäkäs. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, sillä sikaa ei kohdella edes orjana, vaan se on pelkkä tuotantoeläin. Muuta arvoa sillä ei ole. Eihän muuten selity se, miten Suomessa ja muualla EU:ssa sialle rittää 1,6 neliön elinalue. Tuotantotiloissa eläimiä saa olla tuhansia saman katon alla. Melu on hirveä. Melu stressaa. Sika saa myös palaa rakoille tai kuoliaaksi, eikä ketään kiinnosta. Alkuvuoden aikana Suomessa on ollut useita sikalapaloja.

Sen sijaan söpö, omistajaansa odottava koira kerää taatusti säälipisteet himaan.
Hävetkää ääliöt.

Eläimet eivät ole tasa-arvoisia. Sinun mielestäsi sialle riittää 1,16 neliön lattiatila eikä sinua kiinnosta, kun Suomessa palaa vuosittain kymmenen sikalaa.

Eläimet eivät ole tasa-arvoisia. Sinun mielestäsi sialle riittää 1,16 neliön lattiatila eikä sinua kiinnosta, kun Suomessa palaa vuosittain kymmenen sikalaa. Kuvassa on onnellinen sikaperhe, jonka kaikilla jäsenillä on tilaa liikkua.

Loki 158: Muinainen koira hihnassa. An ancient dog on leash

Avainsanat

, , , , , , ,

Bhimabetaka cave drawining a dog on the leash

Bhimabetakan luolapiirros. Tämä jo 100 000 vuotta sitten ihmsen asuttama luola keskisessä Intiassa on koristeltu eri aikakausien piirroksilla, joista vanhin on 30 000 vuotta. Tämä piirros on kuitenkin noin puolet nuorempi.

Loki 157: Koirien itselääkintä. Can our dogs self-medicate – yes they’d love to

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , ,

A collie leaning to a branch

Eläimille on pitkässä ja tiukassa evolutiivisessa paineessa kehittynyt erilaisia keinoja selvitä terveyden koettelemuksista. Yksi merkittävimmistä niiden itsehoidollisesti käyttämistä lääkitsevistä aineista on sylki (saliva). Erityisesti koiran syljen on tuhansia vuosia tiedetty parantavan haavoja ja siten haavojen hoidoksi voitiin määrätä nuoleva koira. Moderni tutkimus todistaa tuon reseptin täysin oikeaksi.

Eläimen syljessä tavattavat antibakteeriset aineet paitsi pitävät suun ja hampaat kunnossa, myös hoitavat haavoja kun koira nuolee vaurioitunutta ihonkohtaa. Tosin ihminen tekee yleensä kaikkensa jottei koira pääsisi itse hoitamaan haavojaan. Modernin lääketieteen nimissä koko hoito ”ulkoistetaan” ihmisen vastuulle, vaikka eläin useassa tapauksessa osaisi ja toki usein haluaisi hoitaa haavansa itse.

Olen seurannut, miten etutassun ilkeännäköinen haava – rikkinäisen lasipullon aiheuttama – parani koiran omassa hoidossa täydellisesti kahden viikon kuluessa. Ulosmennessä avoin haava toki suojattiin ja iltaisin suihkutettiin vedellä, muuten koira sai hoitaa sen itse. Haava oli juuri sellainen, jonka lääkäri olisi mielellään tikannut sekä määrännyt päälle kymmenen päivän antibioottikuurin. Sillä kertaa niitä ei kuitenkaan tarvittu.

Jos koiran annetaan hoitaa itseään, se keskittyy siihen tunnollisesti nuollen ihonkohtaa yhteensä jopa tunnin joka päivä. Sanonta ”vetäytyä nuolemaan haavojaan” tulee juuri tuosta eläimen antautumuksellisesta tavasta keskittyä tärkeimpään – parantumiseen. Syljen histatiini, pieni proteiini, ei ainoastaan tuhoa bakteereja vaan saa haavan umpeutumaan nopeammin kuin mikään muu tiedossa oleva aine (http://www.fasebj.org/content/22/11/3805, tutkimus ihmissyljen histatiinista).

Entä miten muuten koirat hoitavat itseään ?

Austraalian villikoira eli dingo

Australian villikoira eli dingo

Koirat venyttelevät ja ne ovatkin varsinaisa doogeja. Tarkkaile koiraa tai kissaa ja huomaat, kuinka se joka ainut kerta jaloilleen noustessaan venyttelee – ensin lapansa, sitten lantionsa. Toiset koirat myös piehtaroivat mielellään esimerkiksi lumessa ja siten hierovat ja stimuloivat kehoaan – sen lisäksi, että turkkikin saattaa kaunistua.

Eläinten ajatellaan myös osaavan valita oikeat ruoka-aineet akuutteihin tai kroonisiin vaivoihinsa.
Oma koirani tykkää syödä jalavan lehtiä. Se löytää pienetkin taimet piikikkäimmästäkin pusikosta – ja rouskuttaa niitä tyytyväisenä toisinaan hyvin runsain määrin. Tavallisimmin koirat syövät mehevää tuoretta heinää, joka toimii oksetusaineena ja siten puhdistaa kehoa. Eräs ystäväni puolestaan kertoo, että hänen pointterikoiransa pureksii mieluusti saarnipuun lehtiä.

Koirat kuten villit sukulaisensakin syövät myös savipitoista maata (ts. multaa). Sen on ajateltu auttavan mm. sisäloisten hallinnassa ja joihinkin parempiiin koiranmuoniin onkin lisätty savea.

Oletko Sinä havainnut koirallasi vastaavia tapoja, joissa voisi olla kyse itsehoidosta?
Lisää aiheesta mm.
http://rstb.royalsocietypublishing.org/content/366/1583/3406.full
http://larahundens.blogspot.fi/2008/10/siksi-koira-nuolee-haavojaan.html

Tämä koira syö mielellään jalavan (Ulmus) lehtiä.

Tämä koira syö mielellään jalavan (Ulmus) lehtiä.

 

Loki 156: Valkoinen hirvi. White elk’s hides (and Tommi’s lies)

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Suomessa tavatut valkoiset hirvet ovat useinmiten pigmentillisiä, eivät siis albiinoja. Kuvassa Hyvinkäällä laiduntanut yksilö keskikesällä 2010. Kuva: Antero Jutila

Kuva: Hyvinkäällä 2010, Antero Jutila.

Nyt on aika täyttää eräs lupaus viime jahtikauden alusta.
Eräässä hirvikeskustelussa tapasin Tommin.

Tommi ihaili valkoisia hirviä. Hän uskoi kiihkeästi, ettei niitä metsästetä Suomessa. Syntyi pieni väittely. Kysyin, onko hän kenties vanha-saamelainen. Ennen muinoin valkoisissa peuroissa ajateltiin asustavan noidan henki. Kas kummaa, Tommi kertoikin olevansa kveeni (norjansuomalaisen luontaistaloudessa eläneen heimon jälkeläinen).

Tommi oli myös metsästäjä (ei kai kukaan muuten puhuisi hirvistä keskellä yötä).

Mutta kveeni-Tommi kirjoitti täydellistä englantia jollaista harvoin jos koskaan näkee suomalaismiesten, ainakaan metsästäjämiesten kynästä lähtevän. 
Liian täydellistä ollakseen aivan totta?

Kerroin Tommille, että Suomen metsästäjät osaavat kyllä arvostaa myös valkean hirven lihaa.
Tommi suuttui. Pilaan muka suomalaisten metsästäjien maineen, vieläpä kansainvälisesti.

William Henry Huddle (1847–1892): Davey Crockett (1786 – 1836) valkoisessa hirvennahkapuvussaan . Tosiasiassa tällaista pukua käyttivät innut (intiaanit). Vaalea väri ilmaisee erityistä statusta. Nahka yleensä valkaistiin.


Lupasin kertoa kveeni-Tommille missä hän voi käydä katsomassa valkoisen hirven taljoja ja päitä. Ainakin täällä:

Enonkosken Savonrannan Metsästysseura (syksyltä 1987)

Vaskion Eränkävijät ry (syksyltä 2006)

Vahdon Metsämiehet ry (syksyltä 2011)

Valkea hirvi Salon Kuusjoella kesällä 2011. Lähde: IL 1.8.2011

Valtakunnan tasolla valkoiset hirvet eivät ole suuren suuri harvinaisuus.

Viime vuosien mittaan valkeita on tavattu melko säännöllisesti Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, viimeksi useimmin Rengossa. Ne saattavat olla lähtöisin kaikki samasta yksilöstä. 2000 -luvun ensivuosikymmenenä Turun seudun Vaskiolla liikkui ja menestyi valkoinen hirvilehmä. Lehmän annettiin olla rauhassa, koska se tuotti paljon vasoja. Osa vasoista oli valkoisia ja ne vaelsivat uusille paikoille.

Suomalaiset valkoiset hirvet ovat suurimmaksi osaksi pigmentillisiä valkoisia, eivät siis albiinoja.

So-called Scandinavian white, a true albino. Photo: Helsingin Sanomat

Ns. skandinavian valkoinen eli albiinohirvi hyötyy väristään talvella. Kuva: Helsingin Sanomat

   

Loki 155: Aurinko on meidän. The sun is in the Nothern hemisphere now.

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Harakan kärjestä etelään

Maaliskuun 20. päivänä auringon keskipiste siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle, tarkalleen se tapahtuu klo 13:02 Suomen aikaa. Tasaus tarkoittaa, että valoisan ja pimeän aika on yhtä pitkä kaikkialla maapallolla.

Harakan kärjen kakulla_1

Tästä päivästä lähtien Pohjolan asukkaiden päivä on yötä pidempi. Astronominen kevät on jo hyvässä vauhdissa, vaikka sää pysyykin talvisena ja lämpötila reilusti keskiarvojen alapuolella.

Harakan itäpään luodolla

Melkein kaksi viikkoa sitten tämä pieni salmi oli hyvää vauhtia sulamassa. Pirteissä pyörteissä kylpi neljä joutsenta ja etäämmällä lepuutti 30-40 -päinen haahkaparvi. Nyt paikka on jäätynyt jälleen umpeen. Minne linnut lähtivät, Eestin rannikoille ?

Kylmästä huolimatta ensimmäiset töyhtöhyypät, haahkat ja joutsenet ovat saapuneet eteläiseen Suomeen. Mustarastaiden kevätkonsertteja on kuultu viikkoja sitten lauhempien iltojen aikaan.

Harakasta Pihlikseen_stahl

Kirkkaan päivän jälkeen saattaa etelänkin taivaalla loimuta revontulia, kuten Helsingissä viime sunnuntaina nähtiin.

Vaan sininen hetki on aina taattu.

Aurinko alkaa painua mailleen kuuden kieppeillä.

Aurinko alkaa painua mailleen kuuden kieppeillä.

Loki 154: Susi haukkuu. Wolves can bark . ص. نادر مخلل مخلخل غير منضج جيدا أ. الذئب ذئب زير نساء شخص مخرب مجاعة ص. عربي

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Aluksi varoitan.
Julkaisen alla kaksi videota, joissa koiraeläin kokee tuskaa.

Sitten rohkaisen.

Videoiden opiskelu blogin lukemisen yhteydessä kouluttaa ymmärtämään suden asemaa maailmassa laajemmin.
Tämänkertainen blogi kertoo myös ihmisistä (Homo sapiens sapiens), karjankasvattajista, muslimeista ja pienituloisista, tietämättömistä maaseudun asukkaista sekä itsekkäistä ja karskeista menetelmistä tuhota surutta elinkeinosta saatavaa voittoa verottavat eläimet.

Nämä kaksi videota ovat arabialaisia ja arabien kuvaamia. Niissä esiintyy arabiansusi (Canis Lupus arabic), kotoisen harmaasuden alalaji. Maaseudulla elävät paimentolaiset ja pientilalliset karjankasvattajat hävittävät näitä eläimiä systemaattisesti.

Arabiansusia on luonnossa noin 1000 yksilöä. Aikoinaan ne kansoittivat koko Arabian niemimaan, nyt lajia tavataan vain pienissä saarekkeissa Jemenissä, Saudi-Arabiassa, Omenissa, Jordaniassa, Syyriassa sekä muutamia kymmeniä yksilöitä Libanonissa ja Israelissa.

Laji on suojeltu vain Omenissa. Muualla sutta voi metsästää aivan millä keinoin hyvänsä. Kiinnisaatuja susia ja pentuja voidaan pitää häkeissä ja ne alistetaan koirien saaliiksi. Arabialaiset lampaankasvattajat itseasiassa tuntuvat nauttivan susien kiduttamisesta kuoliaaksi.
Suden arabiankielinen nimi sisältää käsitteen nälänhätä sen aiheuttamien karjatappioiden vuoksi. Monilla seuduilla karja on suojattu huolimattomasti, joten hyvällä tuurilla susi voi lähes kävellä lampolaan sisään.

Tämä ei kuitenkaan ole poikkeuksellista, koska kaikkialla, myös niinsanotuissa sivistyneemmissä maissa harjoitetaan samaa lajia tuhoavaa ja turhaa tuskaa aiheuttavaa toimintaa. Nykypäivän Euroopassa sentään laki suojelee sutta. Lisäksi eläinsuojelulaki yksiselitteisesti kieltää eläimelle kipua ja tuskaa aiheuttavan toiminnan.
Kaikkialla maailmassa ei olla yhtä pitkällä. Siihen pitäisi saada muutos. Ainutlaatuinen arabiansusi, jonka kaltaisesta koiramme polveutuvat, pitäisi suojella laajemmin.

Suojelualue voisi auttaa maaseudun susiongelmiin, jos suojelualueella olisi villikoiralle riittävästi sen luontaista riistaa.

Toisessa videossa arabiansusi on luullut pääseensä alemyyntiin, missä jaetaan tuoretta lihaa aivan ilmaiseksi, ja siksi innostunut tappamaan lähes kaikki perheen lampaat. Nyt susi on voimakeinoin pakotettu häkkiin, missä sitä säilytetään.

Perheellä on häkki juuri ilmeisesti susia varten. Kiinnijääneet sudet sidotaan myöhemmin paaluun ja vinttikoirien annetaan repiä ne elävältä. Tätä näytelmää saavat katsoa perheen poikalapset, jotta he oppisivat, ettei sudella ole mitään arvoa arabin ja lampaankasvattajan silmissä.

Susi ei hauku suotta. Haukkumalla se kertoo, että se on täysin voimaton, eikä mahda tilanteelle enää mitään. Susi haukkuu vain äärimmäisessä hädässä, ja se voi nykymaailmassa merkitä vain ihmisen sille asettamaa ansaa. Ennen jääkautta sudella oli muita vihollisia – sitä paljon suuremmat pedot saattoivat viedä sen saaliin, ahdistaa ja tappaa. Silloin muinainen ihminen kuuli suden haukun ja tiesi, että vaaralliset megapedot ovat lähellä.

Nyt on ihmisen aika auttaa sutta. Me olemme voittaneet luonnossa kaiken jo ajat sitten – mitä vielä tahdomme? Panna maailman ravintoverkot ja ekosysteemit enemmän sekaisin?

Mitä koraani sanoo ihmisten ja koirien suhteesta (Canis Lupus):

Ihminen on vastuussa eläimistä, ja hänen tulee kohdella niitä hyvin. Islamin profeetta Muhammed sanoi:

Todellakin, Allaah on nimittänyt teidät maan sijaishallitsijoiksi nähdäkseen kuinka te käyttäydytte….

Islam myös varoittaa ihmisiä kohtelemasta eläimiä huonosti.

Islam kannustaa ihmisiä kohtelemaan eläimiä hyvin. Klassisin esimerkki tästä lienee kertomus, miten Allaah palkitsee prostituoidun. Tämä ohitti kaivon ja näki sen vierellä läähättävän koiran. Hän näki, että koira oli kuolemaisillaan janoon. Silloin hän otti kenkänsä, sitoi sen huiviinsa ja tällä lailla nosti hieman vettä koiralle. Teon johdosta Jumala antoi prostituoidulle synnit anteeksi.

Lisää arabiansudesta:

http://ukwct.org.uk/files/education/WP_Ed38_Arabian-Wolf.pdf

http://articles.latimes.com/2008/mar/17/world/fg-wolves17

Loki 153: Kun ihminen petojen karjaa varasti. Early Homo stole easy meat from wolves.

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Homo erectus, fossiililöytö Pekinginmies. Piirtänyt: Giovanni Caselli.

Homo erectus, fossiililöytö Pekinginmies. Piirtänyt: Giovanni Caselli.

Pieni ihmisjoukko, noin miljoona vuotta sitten Kiinassa… vai lähdetäänkö mieluumin vaikka nykyisen Belgian alueelle?

Pieni perhe valmistautuu lihanhankintaan. Miehiä ei ole montaa – kolme. He ottavat kirveensä, joissa on hienosti tehty, pitkä, terävä kivikärki. On talvi ja lihantarve suuri. Homo erectuksen aivot kasvavat ja käyttävät paljon energiaa. Nyt kylmänä aikana kaikki ovat jatkuvasti nälissään. Päivät kuluvat saaliseläinten jäljillä. Yksi asia on varma: kaikki lapset kuolevat, ehkä myös vanhemmat itse, jos lihaa ei löydy. Niillä mielin lähdetään jäljittämään riistaa. Ja mieluummin helpomman kautta, kiitos.

Lumi on satanut ja jälkiä löytyy heti. Ne ovat susien ja tietävät runsaasti helppoa ruokaa. Ihmiset asuvat mielellään samoilla seuduilla susien kanssa. Sen sijaan ruohonsyöjät ovat oppineet pelkäämään ihmisiä ja pysymään kaukana. Niitä on usein vaikea yllättää. Susia saa sen sijaan helposti tapettua leirissäkin, kun niitä toisinaan tulee sinne kärkkymään – nuotiossa paistuvan ruuan hajun houkuttelemina.

Ihmiset ovat tyytyväisiä, etteivät törmänneet luolahyeenan jälkiin. Vähän aikaa sitten hyeenat hyökkäsivät leirissä yhden perheenjäsenen kimppuun. Kun yli 100 -kiloinen eläin rusautti valtavilla leuoillaan miehen kasvot halki, oli hän hetkessä mennyttä. Sitä ei haluta kokea heti uudestaan.

Luoteis-Euroopan rannikkoa-aluetta noin miljoona vuotta sitten. Luolahyeena uhkaa. Lähde: BBC.

Keskisen Länsi-Euroopan rannikkoa noin miljoona vuotta sitten. Luolahyeena uhkaa aterioivia ihmisiä. Lähde: BBC.

Mutta sudenjälkiä kannattaa seurata.
Ne johtavat ylängölle. On juostava nopeasti, jotta ehtii sopivaan aikaan paikalle. Saavutaankin harjanteelle, sieltä aukeaa näköala lumettomaan laaksoon. Susilauma ruokailee, ovat kaataneet hevosen. Miehet kohottavat kirveensä, hyppäävät pystyyn yht’aikaa, huudahtavat. Sitten, suuresti kiljuen ja karjuen, kirveet ojossa he ryntäävät vuoren rinnettä alas. Sudet on yllätetty. Ne jähmettyvät hetkeksi katsomaan hurjaa joukkoa. Arimmat pennut painavat häntänsä koipien väliin ja kääntyvät loikkaamaan pakoon. Mutta alfapari murisee ankarasti eikä tahdo antaa periksi.

Ihmiset ovat sekuntien päässä. Epävarmuus kasvaa: kannattaako jäädä ja ottaa loukkantumisen, kuoleman riski? Silloin pennut menehtyisivät, lauma hajoaisi – ehkä koko klaani menettäisi ikiaikaiset, anteliaat karjamaansa. Ei, parempi väistyä -hurjana irvistellen, häntä mutkalla perääntyen sudet luovuttavat. Ihmiset juoksevat kohti kiihkeinä, silmävalkuaiset loistaen. He kirkuvat innoissaan, laakso kaikuu. Susi väistää lentävän kirveen, kaapaisee tassulla ilmaa ja ärähtää, sitten loikkaa pakoon. Lauma harppoo letkassa rinnettä ylös, jääden sitten tarkkailuasemiin.

Ihmiset alkavat kiireesti paloitella hevosta osiin. Kun se on tehty, lihat lastataan mukaan. Ennenkuin hyeenat haistavat ja ehtivät paikalle… Kun miehet kääntävät selkänsä, sudet ylhäällä rinteellä liikahtavat ja palaavat raadolle.
Ja miehet saapuvat leiriin. Siellä palaa juuri kohennettu tuli. Tässä retkessä kului ehkä puolisen tuntia. Tällainen oli muinaisten metsästäjä-keräilijäihmisten pikavalinta (engl. supermarket, ”fast food” of the ancient man). Eläintä ei tarvinnut jäljittää ja vaania, mikä usein kesti tunteja. Helpointa oli seurata sopivien petojen jälkiä ja varastaa niiltä. 

Niin tehdään yhä.

Alla video nyky-Afrikasta, jossa kolme doroba -heimon jäsentä varastaa lihaa leijonilta. Uhanalaiseksi vähentynyt leijonakanta kärsii tästä ihmisen toiminnasta, joka on  laajempaa kuin uskottiin.

 

Lue myös http://ecolocalizer.com/2009/07/29/people-caught-stealing-meat-from-endangered-lions/

Loki 152: Malja Newfoundlandin työkoirille! A toast for those olden dogs from Newfoundland

Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Newfoundland, noin 1910-20 -luku. Lähde: Kanadan kansallisarkistot

Newfoundland, noin 1900-20. Lähde: Kanadan sähköinen kansallisarkisto

 

Lady Anne Grenfell ja pennut Moody, Watch ja Spy. Näistä pennuista kasvatettiin ambulanssikoiria eli vetämään tohtori Grenfellin rekeä tiettomillä taipaleilla. Noin vuonna 1899.

Tohtorinna Lady Anne Grenfell sekä pennut Moody, Watch ja Spy. Näistä pennuista kasvoi riuskoja ambulanssikoiria – siis vetämään tohtori Wilfred Grenfellin rekeä tiettomillä, lumisilla taipaleilla. Noin vuonna 1899.

 

Joe Jonca ja labradorinkoiria. Jonca  ajoi tämän viimeisen koirapostin Old Fort Bay'in vuonna 1936.

Joe Jonca ja labradorinkoiria. Jonca ajoi tämän viimeisen koirapostin Old Fort Bay’in vuonna 1936.

 

Poika ja koira ajelulla. Water Street, Bonavista, Newfoundland, noin 1900- 1920.

Poika ja koira ajelulla. Water Street, Bonavista, Newfoundland, noin 1900- 1920.

 

Tummankeltainen ja punainen (arvaan) koira tutustuu kissanpentuun. St. Pierre ja Miguelon, eteläinen Newfoundland, 1935. Lähde: Nova Scotian Museo.

 

Newfoundland oli varsinainen kalamaa. Eurooppalaisperäisten siirtolaisten työ ja koko elämä – myös koirat kehittyivät tuon elinkeinon ympärillä ja sitä palvelemaan. Myöhemmin tehokalastus ja hintojen polkeminen sekä kalakantojen heikkeneminen aiheuttivat pienyrittäjän ammatin taantuman. Nuoriakaan ei enää perinteinen paikallinen elämäntapa kiinnostunut. Lopulta 1980 -luvulla Newfoundland ajautui syvään rakennemuutokseen. Aivan rinnan tuon deklinaation myötä katosivat Newfoundlandin alkuperäiset maatiaiskoirat.

Malja näille vahvoille ja viisaille pienkalastajille ja heidän karvaisille kumppaneilleen, he pitivät pintansa neljäsataa vuotta !

Loki 151: Lumisin talvi (lumimyrskyn jälkeen). After the snow storm (next sunny day).

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Nautimme kaikkialla Suomessa yhä mitä parhaimmista talvikeleistä. Pakkasen luvataan taas hieman kiristyvän loppuviikkoa kohden. Ihanaa, kuka vielä kaipaisi kevättä, kun saa nauttia puhtaitten hankien säihkeestä? Ikävintä mitä tiedän on talvesta valittava suomalainen. Ymmärrän jos maahanmuuttajilla ja turisteilla on kylmää ja ikävää, mutta jos suomalainen palelee, täytyy olla kysymys jonkinsortin tyhmyydestä. Kun olin koululainen, teinitytöillä oli tapana valittaa kylmyydestä. He seisoivat jähmettyneenä 20 -asteen pakkasessa pillifarkuissaan, paljas pää tupakansavua puskien…

Äskeinen lumimyrsky toi Pohjois-Suomeen, Pohjois-Karjalaan ja pääkaupunkiseudulle useita senttejä lisää lunta. Lunta on nyt jopa 75 senttiä. Rannikoilla siitä osa on välillä ehtinyt sulaa pois, mutta tuulen ajamiin nietoksiin kannattaa suhtautua varauksella: siellä jossain kookkaampikin hiihtäjä voi humpsahtaa yks’kaks’ syväntöön reisiään myöten.

Hiihtelemässä Helsingin eteläisessä lähisaaristossa. Jää kantaa pohjoispuolille saaria ja ahtojää kestää hyvin saarien ympärillä.

Hiihtelemässä Helsingin eteläisessä saaristossa lumimyrskyn jälkeisenä päivänä. Jää kantaa vielä hyvin sisälahdilla saarten pohjoispuolilla ja ahtojää kestää saarien ympärillä. Näkymä Liuskasaaresta etelään. Copywright: peninkulmilla -blogi

Talven 2012-2013 lumimäärä ja vuoden muut säätiedot: http://ilmatieteenlaitos.fi/talvitilanne

Tuiskunneen lumen ja tuulen taidetta meren jäällä Helsingissä. Copyright: peninkulmilla -blogi.

Tuiskunneen lumen ja tuulen taidetta meren jäällä. Copyright: peninkulmilla -blogi.