• Lokin kirjoittajasta – About the writer of the Penin kulmilla -blog

Penin kulmilla – blogi

~ Kirjoituksia ja keskustelua koiraeläimistä, koiraihmisistä sekä suomalaisesta kulttuurista pääkaupungin näkövinkkelistä.

Penin kulmilla – blogi

Tag Archives: karjakoira

Loki 105: Rottweiler – karjakoira ?

17 lauantai Jou 2011

Posted by Giraffe in drover's dogs, karjakoirat, Koirien historia, Koiruudet - Hundligt roligt - Doggy Funnies, mastiffit, Mastiffs, molossirodut, Sorkkaeläimet

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

butcher's dog, drover's dog, karjakoira, karjanajokoira, koira ja lehmät, Metzerhund, nautakarja laitumella, rottweiler, rottweilerinkoira, teurastajankoira

Rottweilereista puhutaan, että niillä olisi karjanajokoiran menneisyys. Se on spekulointia, sillä näiden koirien menneisyyttä ei ole dokumentoitu ennen 1800-1900 -lukujen taitetta. Ensimmäinen rotikkakerho perustettiin Saksaan vuonna 1907. Sitä ennen ”Rottweilerin koirissa” oli kaiken näköistä – ja kokoista edustajaa, jotka poikkesivat toisistaan niin paljon, että niitä olisi nykyään mahdoton lukea samaan rotuun kuuluviksi.
Rottiksella toki on selvä suojeluvietti ja taipumus dominoida, mutta niin on laita muillakin rodulla, jotka eivät millään muotoa polveudu karjakoirista. Mutta eiväthän vahva suojeluvietti ja kyky paimentaa olekaan sama asia. Varsinaiset laumanvartijakoirat, kuten alkukantaiset mastiffit, ovat taas asia erikseen. Niiden tehtävä on suojella, eikä niiltä vaadita karjan ajamiseen tarvittavia kykyjä, kuten nopeutta, notkeutta, älykkyyttä ja silkkaa kiinnostusta asiaa kohtaan.

Omasta mielestäni rottweilerin karjakoirahistoria on enimmäkseen romantisointia suoraan yleisön piikkiin. Mutta niin on laita monen, monen muunkin rodun historian kanssa. Tämän blogin yksi tarkoitus onkin yrittää löytää totuutta tarinoiden takaa.

Kuinka sitten karjakoiran työ rotikalta käy?
Entä tunnetko Sinä karjapaimenen lahjoja omaavaa rottweileria?

Seuraava video on Youtubessa, ja on alkuperältään Uus-Seelantilainen. Ainakin koiralla on kharismaa, kun naudat seuraavat sitä innokkaasti…!

Mainokset

Loki 62: Welshcorgi, paimentava terrieri. The Welsh Corgi, out of terriers?

28 maanantai Maa 2011

Posted by Giraffe in collies, karjakoirat, Koirien historia, Paimenet

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Cardigan, corgi cardigan, corgi pembroke, drover's dog, Finnish spitz, karjakoira, lurcher, lurkkeri, lyhytjalkainen koira, lyhytjalkainen paimenkoira, lyhytjalkaiset rodut, matalajalkainen paimenkoira, matalajalkaisuus koirilla, Northern spitzes, Pembroke, short legged dog breed, short legged dogs, Smithfield cattle dog, spitz breeds, Swedish Vallhund, Walesincorgi, walesinkarjakoira, Walesinpaimenkoira, Welsh cattle dog, Welsh collie, Welsh corgi, Welsh corgi Cardigan, Welsh corgi Pembroke

Kysymys pienen ison koiran, welshcorgin alkuperästä on versonut legendan toisen perään. Koira on rotuna nuori, vaikka tyyppinä matala paimen lienee hyvinkin vanha.

Corgin sukutauluja alettiin kirjata kiireesti ylös vuodesta 1924 alkaen, kun rodusta innostuneet, entiset sealyhaminterrieri -fanit päättivät menestyä ja perustaa uuden rodun.

Walesin maakunnan alueelta kerättiin nopeasti ja hyvin asiantuntevasti sopivia tyyppejä ja päämäärätietoinen kasvatustyö alkoi. Jo 1920 -luvun lopulla rodussa oli useita valiokoiria ja koira oli saavuttanut nykyisen muotonsa. Rotu jatkoi menestystään hovin kuninkaalliseksi koiraksi ja samantein se valloitti Amerikankin.

Mitä koiria olivat nämä etäisten seutujen mystiset oliot, kylärakit, joista kukaan 1800 -luvun kuuluisista koirakirjoittajista ei mainitse sanallakaan? Ja mistä corgin pitkä ja matala rakennetyyppi syntyi? Onko se yhdistelmä paikallisia terrierejä ja paimenkoiria, seassa ehkä ajokoiria, brackeja?
Ammoisina aikoina terriereiksi kutsuttiin maatilojen sekarotuisia monitoimikoiria. Puhdasrotuiset koirat olivat varakkaiden ja aatelisten yksinomaisuutta. Sana terrieri tulee siis ymmärtää tältä historialliseslta kannalta eikä nykyisessä kanonisoidussa merkityksessään.

Mutta tarkemmin ajatellen lienee tärkeintä ymmärtää eräs koirien perinnöllisyystekijöiden fakta. Koska lyhytjalkaisuus on geenien sanelemaa eikä se alunperin ollut sidoksissa mihinkään tiettyyn rotuun, voi ymmärtää, että matalajalkaisia paimenkoiria esiintyi aina ja kaikkialla. Walesissa niitä vain ymmärrettiin suosia enemmän kuin muualla. Ja niin syntyi tuo pieni koira, cur, corgi.

Walesissa on yhä toimivia, omintakeisia paimenkoiria. Monet niistä ovat pienempiä ja kevyempiä kuin suosionsa huipulla matkaava bordercollie. Ei ole epäilystä siitä, että walesincorgin tärkeä esivanhempi on tässä. Rikas ketunpunainen on molemmissa koirissa erittäin yleinen väritys. Kuva: Border Collie Museum

Karjatilallisten Englannissa tarvittiin kovaluonteisia, vahvoja karjanajokoiria, joita kutsuttiin drover’s dog -termillä. Eräs tällainen tyyppi oli Smithfieldin karjakoira (joka ei ollut mitenkään yhteinäinen rotu). Se oli tilojen pakollinen apulainen. Koira kuvataan toisinaan melko kookkaaksi ja vahvaksi, erityisen sitkeäksi, usein harmaankirjavaksi paimeneksi.

Ajan myötä Walesin farmarit alkoivat luopua lehmistään ja siirtyivät tuottavampaan lammastalouteen. Gregory King (1648 – 1712), englantilainen kaivertaja, sukututkija ja tilastotieteilijä, laski että 1600 –luvun lopulla Englannissa ja Walesissa oli yhteensä 11 miljoonaa lammasta (nykyään lampaita on noin 26 miljoonaa). Lampurit tarvitsivat säikkyviä eläimiään varten vähemmän pelottavan apurin. Pienikokoinen koira olisi tähän sopiva – ja myös halvempi ylläpitää. Niin isosta koirasta tuli pienempi. Euroopan reunoilla ei ollut mitään haaskattavaksi kun kilpailu kiristyi. Köyhänmiehenkoiran tuli olla vähään tyytyväinen. Se sai pyydystää ruokansa maatilan eri jyrsijävalikoimista. Maatilojen cur -koirat olivat juuri sellaisia ja siksi kovin suosittuja ja siksi ne säilyivät päiviimme saakka.

Alkuperäinen matalajalkainen corgi, jota 1900 -luvun kennelihmiset, toki kaunisteltuna tavoittelivat, oli monitoiminen, terrieriä muistuttava koira amerikkalaisten farmareiden bullterriereiden tapaan. Ilman bull -lisää tietenkin. Toisaalta, pieni annos mastiffien verta selittäisi joidenkin corgien pulleat posket, vahvat leuat, jämerän rakenteen ja toisinaan taistelunhaluisen luonteen. Myös yleinen brindle -väritys selittyisi tällä. Puhun nyt nimenomaan corgin cardigan -alatyyppistä, en pienemmästä ja kettumaisemmasta pembrokesta.

Kun katsoo vanhoja kuvia corgeista, näkyy toisissa yksilöissä enemmän terrierimäinen tyyppi. Jotkut varhaiset corgit olivat jopa bracke -tyyppiä (pitkävartaloinen ajokoira, joilta tiikeriväri voi myös periytyä). Tällaiset tyypit kuitenkin karsittiin rotuyhdistyksen enemmistön päätöksellä pian pois jalostusohjelmasta. Koiran haluttiin muistuttavan collieta ja pystykorvia. Kettumainen oli luonnehdinta, jota jo varhain käytettiin. Se tuntui vetoavan moniin.

Useimmat farmeilta löydetyistä maatiaiscorgeista vastasivat ulkonäöltään paimenkoiria, muutamat saattoivat muistuttaa hyvin paljon tuttuja pohjoismaisia pystykorvia. Kasvattajat halusivat päällimäiseksi ketun sulouden ja iloisen pystykorvailmeen. Luppakorvat, pienet silmät ja naamarypyt olivat siten ”out”.

Paljosta muusta rotukerhossa kiisteltiin ja rajusti.
Kun hännän pituudesta ja tiikerivärista ei päästy sovintoon, corgi jakautui kahdeksi eri tyypiksi, kookkaammaksi cardiganiksi ja sulokkaammaksi pembrokeksi. Nimitykset juontuvat Walesin kreivikunnista, joista kantakoiria tuotettiin.

1920 -luvulla corgi -rotu rekisteröitiin viralliseksi. Koirien koko ja tyyppi vaihteli vielä melko reilusti. Rotu oli uutuus ja pääsi lehtikuvaan Crystal Palace Show’ssa Lontoossa vuonna 1929. Koiran omisti Mrs. Williams.

Welshcorgia sanotaan myös heeler -koiraksi eli kannoilla kulkijaksi. Sen tapa ajaa karjaa on melko yksinkertainen, vaikka toisaalta on kerrottava, että valmennetut huippucorgit ovat voittaneet paimennuskilpailujen ykköstiloja. Peruscorgin paimennusta voi verrata vanhojen saamelaisten koirien työskentelyyn: myös corgi ”hyökkää” karjan kimppuun takaa ja tarpeentullen nipistää nautaa kintereestä. Corgia ei yleisesti käytetä bordercollien hienostuneeseen ja kärsivälliseen tyyliin.
Nykyisin corgi on seurakoira.

Aikoinaan welshheelerin tyyliä ihmeteltiin. Karskiin karjanhätistelyyn tottuneet koiramiehet kritisoivat, että karjakoiran tulee käydä kimppuun edestäpäin – vanhojen härkäkoirien tapaan (lähde: Dogdom: monthly: Nide 21 ,1920).

Heeler -nimitys, kuten niin monet muut corgia koskevat nimet ja tarinat ovat puolinainen totuus. Toinen puoli on hukkunut historiaan, jota tässä hieman yritän kaivaa esiin.

Nimittäin 1800 -luvun lopulla heeleri tunnettiin kirjallisuudessa eri koirana. Corgista ei juuri kukaan kynologi puhunut mitään.
W. D. Drury kirjoittaa vuoden 1903 teoksessaan ”British Dogs”  ja viittaa kuvaan tekstin alla:

”A very well-marked variety of Collie is the Marled, or Marbled, sometimes incorrectly called the Tortoiseshell, and from the bizarre combination of colours it also gets the name of Harlequin. The name of Welsh ”Heeler” has also been given to this variety from the way the dogs have of heeling the driven cattle; but the animals are not peculiar to Wales – – -“

Muistuttaako tämä heeler -koira modernia walesin heeleriä? Katso pään muotoa ja koiran väritystä – molemmat tuttuja etenkin corgi cardigan – muunnoksesta. Kuvan lyhytkarvainen marmorivärinen collie oli nimeltään Whitley Lass, noin vuosi 1900. W. D. Druryn vuonna 1903 julkaistusta kirjasta ”The British Dogs”.

Myös koiratieteilijä Hugh Dalziel oli muutamaa vuotta aiemmin päätynyt samaan johtopäätökseen. Hän myös totesi, että ”heelereitä tai mosaiikkivärisiä koiria ei ole vain Walesissa, vaan kaikkialla muuallakin saarivaltakunnassa”.  

On aivan liian hupsun romanttista yrittää väittää, että corgi sai lyhyet jalkansa viikinkien koiralta. Viikingit ovat toki jättäneet paljon muistoja itsestään Walesiin. Mutta miksi he olisivat tuoneet runsaan määrän kääpiökoiria mukanaan maata valloittamaan? Lammastalous ei ollut tuolloin vielä suurissa mitoissa.

Parissa vanhassa 1920 -1930 -luvun corgikuvassa näkyy silti ilmeinen pystykorvaperimä. Selitys voi olla siinäkin, että Englantiin on tuotu pohjoisia pystykorvia tasaisesti ja runsainmäärin viikinkiajan jälkeen. 1700 -luvulla alkoi Englannissa suoranainen spitz fashion. Maahan tuotettiin pohjoisia tyyppejä Saksasta, Pohjolasta, Amerikasta ja kaukaa Kiinasta.

Kuvan yksilö muistuttaa ilmeeltään suuresti suomenpystykorvaa. Vai veikkaako joku vallhundia, Länsi-Göötanmaanpystykorvaa?

Töppöjaloissa ei ole sinänsä mitään kummallista.
Sen aiheuttaa geneettinen mutaatio, joka periytyy helposti eteenpäin. Mutaatio saa aikaan raajojen luuston pituuskasvun pysähtymisen hyvin varhaisessa vaiheessa. Tämä mutaatio on ilmentynyt maailman koirissa säilyneiden reliefien ym. dokumenttien perusteella jo ennen ajanlaskumme alkua.

Huomio kannattaa kiinnittää myös Englannin omiin lukuisiin terrierityyppeihin: töppöjalkojen salaisuus voi aueta esimerkiksi vanhan russelinterrerin ja walesinterrierin ja tai paremminkin sen edeltäjien kautta.

Köyhänmiehen koira osasi ties monenlaista. Se hävitti tuhoeläimiä – vaikka sitten salaa naapurin mailta. 1800 -luvulta peräisin olevassa kuvassa on tuntematon terrieri työssään. Se tuo mieleen valkean sealyhaminterrierin, joka kehitettiin 1800 -luvulla Pembroken kreivikunnassa. Sieltä corgitkin ovat kotoisin.

Fred Rolfe ja Lilias Rider Haggard kertovat kirjassaan ”I Walked by Night: Being the Philosophy of the King of the Norfolk Poachers” (1935), millaisia olivat Smithfieldin kuuluisat karjakoirat. Nehan ovat myös australialaisen karjakoiran, corgia paljon muistuttavan paimenen esivanhempia.

”Smithfield Cattle Dogs… [Ne] olivat pieniä collieita, karjakoiria, joita näki kaikilla karjamarkkinoilla karjanajajien kanssa. Niitä pidettiin kaikkein älykkäimpinä, oppivaisimpina ja kestävämpinä. Greyhoundiin risteytettynä niistä tuli erinomaisia lurkkereita.”

Tiedämme nyt, että edellä kuvatut karjakoirat eivät nekään olleet kääpiö -corgeja.
Vinttikoiran kanssa pariutuminen olisi ollut silloin hyvin vaikeaa.

Lopuksi voi vielä todeta sen faktan, että on hyvin vaikea tai mahdotontakin löytää tietoa corgi – koirista ajalta ennen 1900 -lukua.
Tässä kaikki oleellinen onkin !

Sir Edwin Landseer: ”Scarbro, An Old Cover Hack”. Teos kuvaa englantilaisen farmin vanhaa mutta rakasta vuokra-ajohevosta, vossikkaa vanhoine ystävineen. Punaisen viltin ja sauvan päällä lepäilee pieni, corgimainen koira. Landseerin tunnelmallinen maalaus sai ensiesityksensä vuonna 1844

Mainokset

Tilaa

  • Entries (RSS)
  • Comments (RSS)

Arkistot

  • joulukuu 2016
  • Tou 2015
  • huhtikuu 2015
  • huhtikuu 2014
  • maaliskuu 2014
  • joulukuu 2013
  • lokakuu 2013
  • elokuu 2013
  • heinäkuu 2013
  • kesäkuu 2013
  • huhtikuu 2013
  • maaliskuu 2013
  • helmikuu 2013
  • tammikuu 2013
  • joulukuu 2012
  • marraskuu 2012
  • lokakuu 2012
  • syyskuu 2012
  • kesäkuu 2012
  • Tou 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • Tou 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • Tou 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010

Kategoriat

  • arctic breeds
    • arktiset koirat
      • pystykorvat
    • laika
    • pystykorvat
    • spitz
  • arktiset pystykorvat
  • bullies
  • bullit eli bulldogit
  • Canada history Labrador peninsula history
  • Eläinten terveys ja ruokavalio
  • elokuvat
  • elokuvat kirjat film böcker movies books taide konst art
  • Etologia – eläinten käyttäytyminen
    • Jyrsijät
    • koiran käyttäytyminen
  • Hevoset
  • Hominidae – isoihmisapinat ja Homininae – alaheimo
    • Homo erectus
    • Homo sapiens
  • Karhut
  • Kasvit
  • Koiran kouluttaminen
  • Koiraroduista
    • ajokoirat
    • Finnish dog breeds
    • metsästyskoirat
      • spanielit
      • vesikoirat – water dogs
    • noutajat Retrievers
    • seisojat – setting and pointing breeds
    • seurakoirat
    • Suomalaiset koirat
    • terrierit
  • Koirien historia
    • collies
    • drover's dogs
    • karjakoirat
    • mastiffit
    • Mastiffs
    • molossirodut
    • Muinaishistoria Prehistorical
    • Newfoundlandin koirat ja noutajakoirien historia
    • Paimenet
  • Koiruudet – Hundligt roligt – Doggy Funnies
  • Kulttuuri ja politiikka meillä (ja muualla)
  • Luonnon havainnointi – Nature's little miracles
  • metsästäminen
  • monirotuiset ja hybridit
  • Muu
  • muu taide
  • Myytit, legendat ja uskomukset
  • Sorkkaeläimet
  • Villit koiraeläimet
    • Sudet eli metsien koirat Canis lupus

Meta

  • Rekisteröidy
  • Kirjaudu sisään

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Peruuta
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy