Avainsanat
Edwin Landseer, George William Horlor, Horatio Ross, Richard Ansdell, Skotlannin historia, Skotlannin koirat, Skotlanti kuvataiteessa, valokuvauksen historia, Ylämaat
Jos englantilaiselle taidemaalarille Sir Edwin Landseerille (1802–1873) pitäisi etsiä suomalainen vastine, en keksisi ketään.
Ehkä Akseli Gallen-Kallelan dramaattisissa ja mystistä tummuutta hehkuvissa töissä voi nähdä samanlaisen kansallisromanttisen ihailun ja kaihon menneisiin aikoihin. Sekä tietenkin, kuolemattoman rakkauden erämaiden luontoa kohtaan.
Alle kymmenvuotiaana mestarillisesti piirtäneestä, umpilontoolaisesta Edwin Landseerista tuli nuorena miehenä ”Lapin hullu”. Brittein-saarilla termi kääntyy tietenkin muotoon ylämaiden ihalija. Menestyksensä myötä Landseer pääsi herttuoiden ja muiden lordien kanssa metsästysretkille Skotlantiin, jossa hän dokumentoi isäntiensä ja emäntiensä tekemisiä ja paikallisia tunnelmia.
Landseerin lukemattomat Ylämaiden kuvaukset kertaavat yhä uudelleen samoja kivisiä ja karuja polkuja, kirkkaita erämaalampia sekä ennenkaikkea niiden uljaita eläimiä: hirviä ja peuroja; kotkia, joutsenia, riekkoja ja komeita lohia. Ja koiria.
On surku, että suomalaiset taitelijat eivät ole juuri maalanneet koiriamme. Eihän meillä niitä ollut varaa pitää laumoittain, kuten asianlaita oli 1800 -luvun koirankasvatuksesta innostuneessa Britanniassa. Siltikin, olisin toivonut kotimaan mestareilta vähän suurempaa kunnioitusta pitkäaikaista, karvaista ystäväämme kohtaan.
Menkäämme siis takaisin Britanniaan, koirahullujen saarille.
Pitkiksikin venähtäneillä maalausmatkoillaan Edwin Landseer mielellään erästi. Kuten niin monet muutkin aikansa seurapiiri-ihmiset – itse kuningatarkin – rakasti hän riippumatonta, yksinkertaista elämää, jota pystyi viettämään vain Skotlannin hiljaa humisevilla nummilla ja laaksoissa, jossa nukuttiin kanervilla täytetyillä patjoilla ja aterioitiin avaran taivaan alla.
Landseerin aikalainen, pioneerivalokuvaaja Horatio Ross (1801 – 1886) ja hänen studionsa kuvasivat samanlaisia maisemia.
Landseer ei suinkaan ollut ainoa, joka mielellään kuvasi nummien lakeuksia.
Häntä vuosikymmenen nuorempi George William Horlor (1823-1895) maalasi niinikään runsaasti skottilaisen elämänmenon kuvastoa. Horlorin tyyli on Landseerista poikkeava kirkkaine, raikkaine väreineen. Koirafanille Horlor on ehtymätön ilonaihe – kuten toki Landseerkin.
Horlor asui keskisen Englannin Cheltenhamissä ja Birminghamissa, lopulta aivan Lontoon kupeessa, Brentfordin kaupungissa. Hän esitti taulujaan säännöllisesti taiteilijaseura kuninkaallisen akatemian näyttelyissä vuosien 1849 ja 1890 välillä. (Lähde: http://www.sandwell.gov.uk)
Liverpoolilainen Richard Andsell (1815 -1885) on neljäs viktoriaanisen kuvataiteen mestari, jonka haluan tämänkertaisessa blogissani esitellä.
Ansdellin jälkeläisellä, rouva Kellamilla on hieno sivusto iso-isopappansa taiteesta sekä verkkokauppa, josta voi ostaa Ansdellin postikortteja:
http://www.richardansdell.co.uk/
Julkaisin jo edellisessä blogissani (n:ro 21) Ansdellin kiinnostavan maalauksen herrasmiehestä ja hänen labradorinkoirastaan. Alla häneltä toinen, julmetun kaunis työ.
Ansdellin näkymästä puuttuvat oikeastaan vain seudulle tyypilliset takkuturrkiset setterit; ja tietenkin,
tämä veijari:
Skotlannin nummien elämän kuvaajia löytyy Britteinsaarilta muitakin, eikä kuuluisa Landseer suinkaan aloittanut teemaa. Kerron heistä toiste.