Avainsanat
antibacterial saliva, antibakteerinen koiransylki, antibakteerinen sylki, dog stretching, dog's saliva, doogi, histatiini, histatin, histatine, koirajooga eli dooga, koiran sylki, koiransylki, Koirien sylki, koirien venyttely, suden syljen koostumus
Eläimille on pitkässä ja tiukassa evolutiivisessa paineessa kehittynyt erilaisia keinoja selvitä terveyden koettelemuksista. Yksi merkittävimmistä niiden itsehoidollisesti käyttämistä lääkitsevistä aineista on sylki (saliva). Erityisesti koiran syljen on tuhansia vuosia tiedetty parantavan haavoja ja siten haavojen hoidoksi voitiin määrätä nuoleva koira. Moderni tutkimus todistaa tuon reseptin täysin oikeaksi.
Eläimen syljessä tavattavat antibakteeriset aineet paitsi pitävät suun ja hampaat kunnossa, myös hoitavat haavoja kun koira nuolee vaurioitunutta ihonkohtaa. Tosin ihminen tekee yleensä kaikkensa jottei koira pääsisi itse hoitamaan haavojaan. Modernin lääketieteen nimissä koko hoito ”ulkoistetaan” ihmisen vastuulle, vaikka eläin useassa tapauksessa osaisi ja toki usein haluaisi hoitaa haavansa itse.
Olen seurannut, miten etutassun ilkeännäköinen haava – rikkinäisen lasipullon aiheuttama – parani koiran omassa hoidossa täydellisesti kahden viikon kuluessa. Ulosmennessä avoin haava toki suojattiin ja iltaisin suihkutettiin vedellä, muuten koira sai hoitaa sen itse. Haava oli juuri sellainen, jonka lääkäri olisi mielellään tikannut sekä määrännyt päälle kymmenen päivän antibioottikuurin. Sillä kertaa niitä ei kuitenkaan tarvittu.
Jos koiran annetaan hoitaa itseään, se keskittyy siihen tunnollisesti nuollen ihonkohtaa yhteensä jopa tunnin joka päivä. Sanonta ”vetäytyä nuolemaan haavojaan” tulee juuri tuosta eläimen antautumuksellisesta tavasta keskittyä tärkeimpään – parantumiseen. Syljen histatiini, pieni proteiini, ei ainoastaan tuhoa bakteereja vaan saa haavan umpeutumaan nopeammin kuin mikään muu tiedossa oleva aine (http://www.fasebj.org/content/22/11/3805, tutkimus ihmissyljen histatiinista).
Entä miten muuten koirat hoitavat itseään ?
Koirat venyttelevät ja ne ovatkin varsinaisa doogeja. Tarkkaile koiraa tai kissaa ja huomaat, kuinka se joka ainut kerta jaloilleen noustessaan venyttelee – ensin lapansa, sitten lantionsa. Toiset koirat myös piehtaroivat mielellään esimerkiksi lumessa ja siten hierovat ja stimuloivat kehoaan – sen lisäksi, että turkkikin saattaa kaunistua.
Eläinten ajatellaan myös osaavan valita oikeat ruoka-aineet akuutteihin tai kroonisiin vaivoihinsa.
Oma koirani tykkää syödä jalavan lehtiä. Se löytää pienetkin taimet piikikkäimmästäkin pusikosta – ja rouskuttaa niitä tyytyväisenä toisinaan hyvin runsain määrin. Tavallisimmin koirat syövät mehevää tuoretta heinää, joka toimii oksetusaineena ja siten puhdistaa kehoa. Eräs ystäväni puolestaan kertoo, että hänen pointterikoiransa pureksii mieluusti saarnipuun lehtiä.
Koirat kuten villit sukulaisensakin syövät myös savipitoista maata (ts. multaa). Sen on ajateltu auttavan mm. sisäloisten hallinnassa ja joihinkin parempiiin koiranmuoniin onkin lisätty savea.
Oletko Sinä havainnut koirallasi vastaavia tapoja, joissa voisi olla kyse itsehoidosta?
Lisää aiheesta mm.
http://rstb.royalsocietypublishing.org/content/366/1583/3406.full
http://larahundens.blogspot.fi/2008/10/siksi-koira-nuolee-haavojaan.html