23 perjantai Jou 2016
Posted in Yleinen
Viherpiiperöiden jargonia siteeraten YLE:n “rotupesutuotteisiin” lukeutuva hoonosti soomea molottava (tyhjän-) toimittaja ja mediasuojatyöpaikkasomppu Mohamed Abdirahim Hussein aka Husu esiintyi 14…
Lähde: YLE:n rotupesutuotesomppu syyttää ”soomalasi” rotupesuveljiensä radikalisoitumisesta
29 perjantai Tou 2015
Avainsanat
arctic salmon fishing, Dogs of Newfoundland, Early Labradors, fisherman's dog, fishing net under ice, History of the Labrador dogs, history of the Labrador retriever, Labrador Canada arctic fishing
Tämä lyhyt dokumentaarinen filmi vuodelta 1930 näyttää, miten verkkoja laskettiin veteen talvisin, paksun jään aikaan. Ensin jäähän piti hakata reiät, sitten uittaa nuotta jään ali. Verkkojen päät merkattiin kuusipuilla erottumaan valkiasta maisemasta. Avannon suulle rakennettiin seipäiden varaan suojaisa laavu.
Koirat vetivät kalasaaliin ladolle. Labradiorin kalastajien koirat olivat tyypillisiä labradorinkoiria – sekarotuisia, kuuliaisia luppakorvia, joissa on aimo annos arktisten pystykorvien verta. Monet koirista muistuttuvat enemmän tai vähemmän nykyistä noutajaamme – katsopa vain!
Samalla tavalla Fennoskandiassa kalastettiin talvella. Koirien sijasta saalis vedätettiin poroilla, hevosilla – taikka vain kannettiin miehissä.
02 torstai Huh 2015
Posted in Yleinen
Ei ole totta, että joulukuusia olisi Suomessa alettu pitää vasta 1800 –luvulla. Perämeren itärannikon umpisuomalaisilla seuduilla joulukuusia nähtiin jo 1700 –luvun alussa. Tämän kertoo meille Carl von Linne, joka alkusyksyllä vuonna 1732 matkasi ratsain läpi Suomen Torniosta lounaisrannikolle. Tutustuessaan oloihin Kemin ympäristössä hän kirjoittaa seuraavaa:
Joulusalot ovat täällä ”2:ne ända långa”.
Lainaus on suora – matkapäiväkirjan suomentaja Tuomo Itkonen ei ole pystynyt ratkaisemaan, mitä von Linne, tai Linnaeus, kuten hänen nimensä kuului vielä tuolloin, tarkoitti huomioidessaan erityisesti joulusalkojen pituuden. Varmaankin hän vertasi niitä Ruotsinmaalla pidettyihin kuusiin. Mutta olivatko suomalaiset salot sitten kaksi kertaa pidempiä, vaiko karsittu niin, että latvus ja runko jäivät yhtä pitkiksi? (Itkonen veikkaa jälkimmäistä; vanhemman 1960 –luvun laitoksen suomentaja taas edellistä).
Joulusalot ovat kuusia, joita ajan tavan mukaan pidettiin pihoilla – ei toki pienissä, nokisissa savupirteissä. Kuusten alaosa oli oksista karsittu ja kuorittu, latvapuoli jätettiin koskemattomaksi. Kuusiperinne jatkui 1800 –luvulla, kun tuolloin lukumääränsä moninkertaistanut porvarisluokka alkoi hankkia koteihinsa kuusia, somasti sisällä pidettäviksi.
Jouluajaksi portin viereen pantiin kaksi kertaa sitä korkeampia, kapeita, kuorittuja kuusisalkoja, eli joulusalkoja, jotka seisoivat siinä vuoden ympäri, ellei niitä sitten muuhun tarvittu.” (Carl von Linné Ungdomsskrifter 2, 1734, s. 265; käännös / translation by Peninkulmilla.com)
Ruotsalainen Wikipedia kertoo, että Ruotsissa joulusalot ( ruots. ”julstång”) tunnetaan erityisesti maan keskiosissa. Joskus niiden kuoreen leikattiin koristeellisia kuvioita http://sv.wikipedia.org/wiki/Julst%C3%A5ng.
Ensimmäiset historialliset tiedot joulukuusesta sijoittuvat Baltian maihin 1400 –luvulle, jossa saksalais-balttilaiset kiltayhtiöt pystyttivät kuusia kauppahuoneidensa ulkopuolelle. von Linnen autenttisesta muistiinpanosta voimme päätellä, että oma suomalainen joulukuusiperinteemme ulottuu yhtälailla satojen vuosien taa.
Joulusalko vanhan hirsitalon edustalla. Kuva on Ruotsista. Yule pole outside a Swedish museum house.
Lähteet:
Carl von Linne: Lapinmatka 1732. Karisto 1993, 2. tarkistettu painos. http://de.wikipedia.org/wiki/Weihnachtsbaum
28 maanantai Huh 2014
Avainsanat
dog vocalisation, dog vocalization, koiran ääntely, koirien musikaalisuus, Mishka, Mishka puhuva koira, suden käyttäytyminen, talking dog, wolf behavior
Kesykoirilla on sudelta perityvä kyky hahmottaa ja ilmaista eri sävelkorkeuksia ja äänteitä sekä näiden yhdistelmiä. Juuri ulvonta on suden yksilöllisen tonaliteetin, ”oman äänen” ilmaisua. Suden ulvontaa ei varmaan vieläkään täysin ymmärretä, mutta tiedetään, että lauman jokaisella jäsenellä on oma äänensä, jonka susiperheen jäsenet osaavat helposti tunnistaa. Tällainen kyky tietenkin vaatii eläimeltä tarkkaa korvaa, mitä tulee sävelkorkeuteen, tonaliteettiin, äänen väriin ja fraasin vokalisaatioon, äänteiden kestoon, rytmiin jne. Tarkkaa korvaa tarvitaan niin toisen kuuntelussa eli tulkinnassa kuin oman ilmaisun tuotossa. Tämä kaikki käy sudelta luonnostaan – eihän kukaan ”vaadi” siltä muuta kuin sen oman lajin tyypillistä suoritusta.
Sen sijaan videon husky -koiralta sitä vaaditaan joitain muutakin – kesykoiran perinnöllistä taitoa kuunnella ja matkia ihmistä:
On selvää, ettei Mishkan imitaatioiden hämmästyttävä osumatarkkuus ole sattumaa. On myös merkillepantavaa, että koira osuu oikeaan useimmin juuri ensimmäisellä yrittämällä – ”vaistomaisesti”. Vaikka Mishka on selvästi lahjakas, on oletettavaa, että sitä on harjoitettu runsaasti. Mutta aivan kuten meillä ihmisilläkin, ovat toiset auditiivisesti herkempiä ja toisia nokkelampia matkimaan. Tämä johtuu tietenkin tietyistä geenistä tai geeneistä. Seuraava kysymys onkin, voisiko jalostuksella saamaan aikaan puhuvan koirarodun?
Pieni pentu ääntelee synnynnäisesti vikisemällä. Hyvin pian se alkaa myös ulvoa yhdessä muiden kanssa. Kun pennun vuorovaikutustaidot kehittyvät, kehittyy sen äänteellinen ilmaisu ja sen ymmärrys. Sillä on luonnostaan kyky ilmaista ja erottaa eri vokaaleja ja konsonantteja toisistaan. Olen aiemmin huomauttanut, että ihmisellä ja koiralla on yksi yhteinenkin ”voimakonsonantti”, R. Lisäksi on selvää, että aikuisen suden ulvonta oo-uu-aa- vokaalien hienovaraisine vaihteluineen eroaa pelokkaan tai pentusuden ii -äänteisestä vikinästä.
Osaako susi matkia ihmistä? Epäilen. Kyseessä on luultavasti kesyn lajin ominaisuus, joka on kehittynyt koiriimme yhteiselomme mittaan. Susi ei myöskään helpolla opi lukemaan ihmisen katseen osoittavia vihjeitä eikä osoittavia käsimerkkejä, jotka taas koira oppii vaivatta. On kuitenkin selvää, että noiden hyödyllisten synnynnäisten herkkyyksien tai kykyjen synty on ollut mahdollista vain siltä pohjalta, että susi on perinpohjaisesti perhekeskeinen ja pariuskollinen nisäkäs. Aivan kuten mekin, sudet tarvitsevat täyteläisiä kommunikaatiotaitoja pysyäkseen yhdessä perheensä kanssa läpi vuodenkierron, vuosien ja koko elämän. Sudelle ei riitä pelkkä jokakeväinen parinmuodostus ja pentujen kasvatus aikuisikään. Ei, vaan se tarvitsee kumppaninsa ja sukunsa ympärilleen jokaisena vuodenaikana, elämänsä loppuun saakka. Tallainen yhteiselo edellyttää ja myös johtaa toisen läpikotaiseen tuntemiseen, jonkinlaiseen ”samaistumiseen” – jopa niin, että opitaan toiselta ”uutta kieltä”, kuten koira voi oppia ihmiseltä.
Lisää ”puhuvista koirista”:
http://www.scientificamerican.com/article/fact-or-fiction-dogs-can-talk/
Kesykoirat ”puhuvat suden kieltä”. Kesyillä koirilla on myös kyky oppia inhimillistä viestintää kuten käsimerkkejä, viittomia ja sanoja. Kuva: Mark Andersson.
20 torstai Maa 2014
Avainsanat
ajokoira, basset, bassetti, Beagle, hound, hound dog, hund sjunger och spelar piano, hund spelar piano, koirien musikaalisuus, laulava koira, pianoa soittava koira, ulvova koira
Pieni ajokoira on jotenkin oppinut vihdyttämään itseään ja muita tällä tavoin:
23 maanantai Jou 2013
Avainsanat
Canadian sledge dog, Dogs of Newfoundland, early 1900 Newfoundland Dog, joulunvietto Kanadassa, kelkkaa vetävä koira, lapsia vetävä koira, Newfoundland sledge dog, Newfoundlandin koirat, newfoundlandinkoira, rekikoira, vetokoira, Yule tide Canada
Hyvää Joulua * Buorrit Juovlaht *
God Jul !
Merry Yule Tide !
Gute Jule Zeit !
18 keskiviikko Jou 2013
Avainsanat
Canadian artist, Canadian dogs, Canadian painter, Carolus Krieghoff, dog carts Canada, dogs canadian art history, dogs in art, Early Canadian dogs, Early Labradors, history of the Golden Retriever, history of the Labrador retriever, history of the Newfoundland Dog, history of the Newfoundlandin, kanadalainen taidemaalari, kanadalainen taiteilija, kanadalaisia rekikoiria, Kanadan taidehistoria koira, labradorinnoutajan historia Kanada, newfoundlandinkoiran historia, vetokoiria Kanada
Jo omana aikanaan suosittu taidemaalari Cornelius Krieghoff on kuuluisa kanadalaisista maisemistaan ja sikäläistä ulkoilmaelämää esittävistä kuvistaan.
Krieghoff syntyi Amsterdamissa vuonna 1815. Vuonna 1836 hän muutti New Yorkiin. Liityttyään armeijaan hän lähti joukkojen mukana Floridan sotaan ja sieltä palattuaan muutti Montrealiin vuonna 1846.
Kanadassa Krieghoff ystävystyi Kahnawake -reservaatissa asuneiden Mohawks -heimolaisten kanssa.
Sitten taiteilija perheineen muutti Quebecin kaupunkiin.
Vuonna 1854 Krieghoff palasi Eurooppaan jossa viihtyi vuoden verran, palaten takaisin Kanadaan. Myös vuosien 63-68 aikana hän asui Euroopassa. Sitten hän muutti Chicagoon eläkepäiviään viettämään, jossa kuoli keväällä 1872.
Koirat olivat Krieghoffille tärkeitä, sillä lähes kaikissa hänen maalauksissan niitä näkee. Ja millaisia koiria ne ovatkaan! Mustat, ja etenkin erilaiset newfoundland -tyyppiset koirat joskus melkein kansoittavat Krieghoffin töitä.
Nöffimme ja noutajiemme esi-isä oli ilmeisesti tunnettu ja yleinen peni manner-Kanadassakin.
OHJE: Nähdäksesi koirat paremmin, klikkaa kuvat suuremmiksi.
ADVISORY: For seeing the dogs in the paintings better, click the images!
Chopping Logs Outside A Snowcovered Log Cabin, eli pöllejä tekemässä hirsituvan luona
Talvinen näkymä Laurentiansista, Laval -joelta. Vuodelta 1862
Varhainen kanadalainen maatalo. Vuodelta 1859
Talvimaisema. 1840 -luku
Tullinpuomi. 1859
Paaston rikkominen.
Ja viimeisenä näytän teille kuvan upseerin sotasaalis- ja palkintohuoneesta. Sen Krieghoff maalasi vuonna 1846 ja ilmeisesti juuri Montrealiin muutettuaan. Taitelija tunnetaan hyvin yksityiskohtaisesta ja pikkutarkasta kuvakerronnastaan, mikä tässä maalauksessa tulee erittäin selvästi ilmi:
Kun katsoo näitä maalauksia tarkemmin, käy selväksi, että Krieghoff kuvasi etenkin kanadanranskalaisten elämää: esimerkiksi, paastoavan perheen kodin seinällä on katolinen pyhimyskuva ja rukousnauhoja. Krieghoffin maalauksissa näkyy myös maan alkuperäiskansojen merkkejä. Näitä ovat ainakin koristeelliset vyöt ja takkien kirjavat nauha-aplikaatiot. Ehkäpä moni malli oli puoliverinen, jos ei aivan innu.
Juuri ranskalaisperäiset siirtolaiset solmivat läheiset suhteet alkuperäisväestöön, erityisesti innuihin (nimitys ”intiaani” on perusteiltaan täysin väärä, Amerikka ei ole Intia, vaikka Kolumbus niin luuli ja nimitti maan asukkaat intiaaneiksi).
Kanadan vanhoista kansoista ja Krieghoffista lisää toisella kertaa.
Nyt vain toivotan tunnelmallista ja sopivan kiireistä joulun odotusta kaikille lukijoilleni.
18 perjantai Lok 2013
Posted in bullies, bullit eli bulldogit, Koiraroduista, Koirien historia, metsästäminen, terrierit
Avainsanat
amerikanpitbullterrieri, amerikanstaffordshirenterrieri, apbt, breeding qualities in dogs, bull and terrier, dog's instinct, gameness, koiran aggressio, koiran ominaisuuksien jalostaminen, koiran riistainto, koiran riistavietti, koiran sitkeys, koiran tappelunhaluisuus, parsonrussel, parsonrusselterrier, pitbullterrieri, taistelukoira, taistelukoirarotu, tappelukoirat, working terriers
Vaikka tekee kipeää ei haittaa! Tarttumis- ja kiskomisleikit herkästi oppiva koira ei hevillä luovuta ”suupalastaan”. Kuvan koira on amerikanbulldogi ja koska olen tavannut sen parikin kertaa, voin vakuuttaa että kyseessä on oikein ”sivistynyt herrasmies”. Kuva: harrieerikäinen.fi
Useita bulldog- ja terrierirotuisia koiria kuvaillaan englanninkielessä sanalla gameness. Vanhemmassa koira- ja metsästyskirjallisuudessa aiheelle omistetaan kokonaisia lukuja ja teoksia. Ennen tuliaseiden yleistymistä koiralla metsästäminen tapattamiseen asti oli vallitseva tekniikka, jota ehdittiin harjoittaa kymmeniä tuhansia vuosia – ennenkuin moderni aikamme teki siitä laitonta. Britanniassa kettujahdit loppuivat vuonna 2005 parlamentissa säädetyn Hunting Act 2004 -lain tultua voimaan. Saksassa perinteiset, villisikoja ja kettuja laumoissa jahdanneet koiralaumat joutuivat työttömäksi yllätysyllätys, Hitlerin tekemän lainmuutoksen johdosta.
Suomeksi gameness ei kääntyne paremmaksi kuin taistelu- ja tappoinnoksi. Sana viittaa tietenkin sudelta periytyvään, evolutiiviseen selviämisvälineeseen, intoon ja kykyyn pyydystää mahdollisimman paljon riistaa, jota sitten ihmisen suorittaman painokkaan valinnan ja harjoituksen keinoin lisätään.
Gameness ei tarkoita samaa kuin riistavietti, joka on laajempi ja myös epämääräisempi (abstraktimpi) käsite. Riistavietillä kun voidaan kuvata esimerkiksi kykyä tai intoa jäljittää riistaa hajuaistin avulla. Cockerspanielin riistaviettiä voidaan kehua erinomaiseksi, mutta kukaan ei edes oleta, että sen taistelu- ja tappointo olisi lähelläkään samaa.
Sen sijaan, maalaisten ja syrjäseutujen sekarotuiset terrierikoirat ylpeilivät tappokyvyillään. Se koira, ken listi eniten rottia, kettuja tai mäyriä, saattoi päästä jopa muotokuvaan. Toisaalla ikivanhoja bulldoggi- ja mastiffikoiratyyppejä käytettiin suurriistan metsästyksessä ja puolivillin karjan käsittelyn hallinnassa.
Läpi ihmisen ja koiran yhteisen, pitkänpitkän taipaleen, aina 1900 -luvulle saakka, taistelu- ja tappointo on ollut koiran käyttöä jopa merkittävimmin määrittänyt ominaisuus. Aikoinaan se oli hyvän metsästyskoiran merkki.
Amerikkalaisella kantakirjauroksella, parsonrusselterrieri Beacon Samilla oli sukutaulussaan reilu annos pitbull -verta, mikä hyvin näkyykin. Risteytyksillä haluttiin kasvattaa terrierin metsästysinnokkuutta ja peräänantamattomuutta. Bull-and-terrierin perimä on yhä havaittavissa tietyissä parson -linjoissa.
Hullunrohkeita, fyysisessä kamppailussa pärjääviä, periksiantamattomia koiria käytettiin petoriistajahdissa sekä niin sanottujen haittaeläinten hävittämisessä. Yhtälailla näistä koirista oli mittaamatonta hyötyä sodankäynnissä ja yhteisön suojelussa.
Samoja koiria on käytetty tuhansien vuosien ajan myös puhtaaseen huvitteluun – erilaisiin tappelunäytöksiin. Näillä otteluilla oli kuitenkin tärkeä jalostuksellinen funktio: voittajakoirat olivat arvostettuja mestareita, jotka synnyttivät uusia voitokkaita jälkeläisiä. Sellaisia halusivat tilallisetkin mailleen jyrsijä- tai pienpetokantaa kontrolloimaan.
Tietyn koirarodun tai koirayksilön aggressiivisuus ja kyvyt tapella lähikontaktissa toista eläintä vastaan olivat ominaisuuksia joita ihminen arvosti ja joita hän pyrki tarvittaessa maksimoimaan. Toki näistä ominaisuuksista koitui haittaakin. Moni koira sai maksaa hengellään suuresta aggressiivisudestaan tai ”liiasta” periksiantamattomudestaan. Väärässä paikassa toteutettua tappelua ja tappoa ei historian ihminen katsonut hyvällä ja koiraa rangaistiin julmasti.
Jo ainakin muinaisessa Egyptissä 4000 vuotta sitten tunnettin sotakoirat kuin myös pienet, ketterät rottakoirat. Pitkäaikaisen ja harkitun kasvatustyön tuloksena meillä onkin useita rotuja, joiden into ja tehokkuus suhteessa tappelemiseen ja tappamiseen ovat potentiaalisesti suurempia kuin niillä koirilla, joiden suhteen jalostus on tähdännyt aivan muunlaisiin toimiin. On myös muistettava, että perimään piiloutuneen potentiaalin saa kukkimaan tarkoituksenmukainen kasvatus ja harjoitus.
13 tiistai Elo 2013
Avainsanat
dog wolf encounter, koiran ja suden kohtaaminen, Munsterinseisoja, Scandinavian wolf, Small Munsterlander, wild wolves, Wolves in Sweden, wolves of Sweden
Kuva / photo: Per Johansson, 2012.
Metsässä työtä tekevä ja siellä muutenkin (omien sanojensa mukaan) paljon liikkuva Per Johansson todisti koiran ja suden rauhanomaisen tapaamisen.
Kun susi astui esiin miehen ja koiran nähtäville, ja kun koira singahti suden luo ja ne katosivat peräkanaa puiden siimekseen, luuli omistaja koiran lopun koittaneen.
Mutta metsän rauha säilyi. Kymmenen minuutin päästä susi ja koira palasivat. Susi seurasi uteliaana ja arkana miehen ja koiran puuhia pitkään.
Koiran isäntäkin lopulta huomasi, ettei tämä susi aio pahaa. Niin hän lopetti seisojansa komentamisen ja sudelle huutamisen ja alkoi sen sijaan kuvata tilannetta. Hän saiskin kamerallaan kymmeniä ainutlaatuisia otoksia.
Jälkiä tutkittuaan hän päätteli että kyseessä oli keskenkasvuinen naarassusi.
Johansson on työskennellyt tutkijana metsässä yli 30 vuotta. Vasta nyt hän pääsi kuvaamaan sutta.
Hän myös aikoo jatkaa koiransa pitämistä metsässä irrallaan.
– Metsästää voi vain irti olevalla koiralla. Otan riskin, Johansson sanoo haastattelun lopuksi.
Uutisen julkaisi SVT (Sveriges Television) joulukuussa 2012.
08 maanantai Hei 2013
Avainsanat
englanninspanieli, Irish Water Spaniel, irlanninvesispanieli, metsästysspanieli, Nothern Country Spaniel, noutava spanieli, Old English Water Spaniel, retrieving spaniels, Southern Country Spaniel, Tweed Water Spaniel, tweedinvesispanieli, vanhaenglanninspanieli, vesikoirat, water dogs
Edwin Cooperin (1783-1833) maalaus Vesispanieli. Paljon koira- ja hevosaiheita maalannut Cooper oli kotoisin Beccles -nimisestä kaupungista, joka sijaitsee rannikkoalueella itäisessä Englannissa. Kuva kertoo, että koira on enemminkin noutaja kuin spanieli – aivan kuten moderni irlanninvesispanielikin.
Huomaa, että Cooperin taulun spanieli kantaa riekkoa.
Riekko ei ole vesilintu.
Mikään taulussa ei viittaa erityisesti vesikoiraan – paitsi taulun nimi, jonka alkuperäisyydestä ei minulla suinkaan ole varmuutta. Mutta kuva taitaakin painottaa kyseisen koiran mahtavia noutajan ominaisuuksia. Näistä koirista tuli myös nykyisten noutajiemme esivanhempia.
Kyseessä voi olla vanhaenglanninspanieli, Old English Water Spaniel, jota Henry Walsh kuvaa tarkoin 1850 -luvun alussa ilmestyneessä kirjassaan The shot-gun and sporting rifle, and the dogs…
Ohessa kirjan kuvitusta:
John Henry Walshin kirjasta ”The Shot Gun and Sporting rifles…” (1853): vanhaenglanninvesispanieli.
Seuraavana eräs toinen 1800 -luvun puolivälin englanninvesispanieli (tuntematon taiteilija). Kiran takana siintää järvi tai karua meren lahtea:
Vanhat vesispanielityypit säilyivät ainoastaan etäisemmässä Irlannissa. Muualla vilkastunut koiranäyttelytoiminta ja rodunjalostus muutti rotuja ja loi uusia. Suureen muotiin tulleet Newfoundlandin koirat, siis nykyisten noutajiemme esivanhemmat, löivat laudalta aiemmin niin yleiset vesispanielit.
Irlanninvesispanieli esiintyi jo ensimmäisissä 1860 -luvun näyttelyissä. Rodussa yhdistyy saarivaltakunnassa kauan tunnetut vesikoirat, myös poodle- ja barbet-tyyppi.
Henry Calvert, brittiläinen (1798 – noin 1869): Irlanninvesispanieleita
1880 -luvulla irlanninvesispanielista muokattiin standardoitu rotu, jonka esikuvaksi otettiin alueen eteläosan koira, Southern Country Water Spaniel. Pohjoisempi tyyppi, myös tweedinspanieliksi kutsuttu, sulautui muihin rotuihin, muun muuassa nykyisiin noutajiin ja katosi nopeasti itsenäisenä rotuna.
Irlanninvesispanieli, valokuva vuodelta 1890
Penin kulmilla - blogi 
