Avainsanat

, , , , , ,

 

Punkki eli puutiainen on hämähäkkieläimiin kuuluva niveljalkainen, joka tarvitsee verta kasvaakseen ja jatkaakseen inhaa sukuaan. Punkit elävät tiiviissä yhteydessä noin kolmenkymmenen eläinlajin kanssa. Niitä tavataan runsaasti esimerkiksi myyrillä, jäniseläimillä, siileillä, kissoilla, koirilla – toisinaan ihmisilläkin. Legendoista huolimatta punkki ei muni uhriinsa eikä se vaani puissa. Mutta, se voi siirtää uhriinsa kantamansa ikävät taudinaiheuttajat.

Punkkiaika alkaa huhtikuussa ja jatkuu yöpakkasiin loka-marraskuulle. Punkin levinneisyysalue on koko ajan siirtynyt yhä pohjoisemmaksi. Tämänhetkinen arvioitu levinneisyysraja kulkee Oulu – Joensuu -linjalla.

Hyvä tapa ehkäistä punkkien levittämien tautien tarttumista on tarkistaa koira päivittäin. Lisäksi voi yrittää välttää paikkoja, joissa punkit viihtyvät.

Punkkien mielialueita ovat lämpimät, kosteapohjaiset niityt, pientareet ja metsiköt. Kuivilla kallioilla, kankailla sekä hoidetuilla piha-alueilla, joissa ruoho pidetään lyhyenä ne eivät viihdy. Tosin ne voivat päätyä sinne jonkin eläimen matkassa.

Punkki on hidasliikkeinen mutta päämäärätietoinen ötökkä.
Se odottelee pitkän heinän päässä tai pensaan lehdellä kunnes pahaa-aavistamaton alaston apina tai karvakuono lähestyy ja kulkee sen yli. Punkki ehtii tarrata maata nuuskuttelevan kulkijan jalkaan, kuonoon tai korvalehteen.
Karvaiset koirat ovat varsinaisia punkkimagneetteja – siinä missä me alastomat apinat olemme hyttysmagneetteja.

Kun punkki on ruokaillut tarpeeksi verta (mihin voi mennä viikko), se irrottautuu ja aloittaa hitaan taaperruksensa takaisin maahan. Se hakeutuu takaisin ruohikkoon joko munimaan tai lepäilemään.
Lepäiltyään jonkin aikaa keskenkasvuinen punkki kiipeää taas ruohonkorrelle seuraavaa uhriaan odottelemaan. Aikuinen punkki sen sijaan kiittää elättäjiään munimalla runsaan määrän uusia mikrovampyyrin alkuja.

 

 

Punkkisyyni on aina suositeltavaa, käytti sitten punkkitorjunta-aineita tai ei.
Tumma- pitkä- ja paksuturkkisten koirien iholta on vain aika hankalaa bongata punkkeja.

Parasta ehkäisyä punkkisyynin ohella on käyttää apteekista saatavaa torjunta-ainetta. Torjunta-ainepanta on kovin hyvä myös.

Mutta niinsanotuista yrttipannoista ei ole mihinkään. Olen itsekin niitä kokeillut – sillä seurauksella, että punkit yrittivät koko ajan ja joka puolelta ryömiä koiraan kiinni. Ihmettelen aina, kun joku niitä kehuu. Voin vakuuttaa teille, että yrttipanta toimii vain asfaltilla – siis silloin, kun koiraa ei ulkoiluteta ns. pöpelikössä.

Jos käytät liuosta, niin huomioi, että kun torjunta-aineannos on valeltu koiran niskan iholle, ei eläintä saa uittaa eikä pestä kahteen vuorokauteen. Ensimmäisen vuorokauden aikana eläintä ei myöskään tule päästää vuoteeseen tai lasten pussailtavaksi.

Jos et halua tai jostain syystä voi käyttää edellä mainittuja hyönteismyrkkyjä, kulje koiran kanssa mieluummin asfaltilla, soratiellä, hoidetuilla nurmilla ja kuivilla kallioilla ja kuivassa kangasmetsässä.

Jos suinkin voit valita, niin valitse koiraa hankkiessasi vaaleampisävyinen ja lyhyempikarvainen koira, jonka turkin päältä voit punkit helposti erottaa (ennen kuin ne ehtivät ryömiä turkin alle ja pureutua ihoon kiinni).

Tarkasta koira aina heti ulkoilujen jälkeen ja ainakin kerran päivässä – ja aina iltaisin. Jos koirasi nukkuu sängyssä, kannattaa ehkä tarkastaa myös se, sillä moni koiraihminen on löytänyt punkkeja lakanoiltaan hiiviskelemässä. Sitkeähenkinen punkki nimittäin selviää sisätiloissa uskomattoman pitkään jos et ole tarkkana.

Koirilla tavattavat yleisimmät punkkien välittämät taudit Suomessa:    

Borrelioosi eli Lymen tauti.
Taudin aiheuttavat borrelia burgdorferi sensu lato -ryhmän bakteerit. Bakteeri elää punkin suolistossa ja nousee sieltä ötökän sylkirauhasiin ruoansulatuksen (siis verenimemisen) yhteydessä.
Bakteerin siirtyminen punkista uhriin kestää muutamista tunneista jopa päiviin. Siksi nopealla punkin poistamisella voi tartunnan ehkäistä. Alle kahdeksassa tunnissa iholta häädetty punkki ei todennäköisesti ole kerinnyt levittää pöpöjään – jos se niitä sattuu kantamaan.
Borrelioosi tarttuu siis parhaiten aivan punkin puremavaiheen lopulla. Silloin ötökkä on syönyt itsensä täyteen ja kasvattanut kokonsa monikertaiseksi inhaksi palloksi. 

Borreliabakteeria kantavien punkkien eli puutiaisten osuus Suomen eri alueilla vaihtelee.
Vuonna 2003 julkaistussa Turun seudulla tehdyssä tutkimuksessa todettiin joka kahdenkymmenennen puutiaisen infektoituneen.
Helsingin alueella vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa keskimäärin joka kolmannesta puutiaisesta löydettiin borrelioosi -bakteeria. Pääkaupunkilaisetkaan eivät ole turvassa.

Ihmisten saamia borrelioosi-tartuntoja arvellaan syntyvän maassamme noin 2000 vuodessa. Tilastollisesti tartunnan riski on punkkialueesta riippuen kuitenkin vain joitakin prosentteja. Hysteriaan ei ole aihetta. 

Koirien tautitilastoja ei ole.

Antibioottihoito aloitetaan aina lääkärin ehdotuksesta – oli sitten kyse lemmikistä tai itsestä.

Ihmisellä borrelioosin oireet näkyvät pian pureman jälkeen, viimeistään muutamien viikkojen päästä. Koiralla on enemmän vastuskykyä ja siksi taudin itämisaika voi olla useita kuukausia. Koiralla ei nähdä punkinpureman ympärillä ihmisellä tyypillistä laajenevaa ihottuma-aluetta. Yht’äkkiä alkava ontuminen, niveltulehdukset, kuumeilu, laihtuminen ja epämääräiset sydän-, munuais- tai keskushermosto-oireet voivat olla merkkejä borrelioositartunnasta. Ontuminen ja niveltulehdukset vaivaavat tyypillisesti etupolvessa ja kintereessä.
Ontuminen saattaa olla ajoittaista ja se voi vaihdella eri jalkojen välillä. Välttämättä turvotusta ja kipua ei silti todeta.

Tartunta varmistetaan laboratoriossa vasta-ainetestillä ja sairastunutta koiraa hoidetaan vahvoilla antibiooteilla.

Yleensä hoito tehoaa hyvin vielä talvella ja seuraavanakin keväänä aloitettuna, jolloin tauti on vielä alkuvaiheissaan.

Rokotuksia ei ehkä kannata ottaa, ennen kuin borrelioosi on parempaan päin. Rokotukset voivat nimittäin vinksauttaa koiran vastustuskykyä ja muuttaa esim. lääkkeiden tehoja.

 

Kumlingentauti eli puutiaisaivokuume (engl. TBE, Tick Borne Encephalitis).
Viruksen aiheuttama keskushermoston tulehdustauti. Se tarttuu heti, minuuttien sisällä puremasta eikä sitä estä punkin nopea poistaminen. Tartunnan saaneilla koirilla todetaan joskus kuumetta ja erilaisia keskushermosto-oireita, kuten vapinaa ja tasapainohäiriöitä, mutta suurin osa tartunnan saaneista ei oireile lainkaan tai on vähäoireisia. Taudin vakavuus siis vaihtelee, aina lievästä vakavaan äkilliseen muotoon, jota sairastava koira voi menehtyä muutamassa päivässä.

Puutiaisaivokuumetta esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa, mutta myös muualla rannikoilla. Tartuntoja on todettu myös Kokkolan ja Lappeenrannan seuduilla.

Ihmisillä todetaan jopa muutamia kymmeniä tautitapauksia vuosittain. Voi vain arvailla, moniko koira tautiin sairastuu. Jos tartunnan saa, ei parantavaa hoitoa ole tarjolla. Ennaltaehkäisy on siis ainoa tapa välttyä.

Anaplasmoosi.
Borrelioosin ohella toinen punkkien levittämä bakteeritauti. Tauti tunnettiin ennen nimellä koiran granulosytäärinen ehrlichioosi ja siitä voidaan jotain päätellä. Nimestään huolimatta tauti voi tarttua myös ihmiseen, kissaan tai hevoseen.

Koira oireilee kuumeella, väsymyksellä ja syömättömyydellä. Ontuminen, jäykät liikkeet ja liikkumishaluttomuus on niin ikään yleistä. Harvinaisempaa on runsas juominen ja virtsaaminen, yskä, hengitysvaikeudet, verenvuodot ja hermosto-oireet.

Oireet antavat hyvin epämääräisiä sairausviitteitä. Pelkästään niiden perusteella on mahdotonta tehdä taudinmääritystä. Siksi anaplasmoosin varmistamiseen tarvitaan laboratoriotutkimuksia. Sairastuneen koiran verinäytteessä todetaan yleensä anemia sekä verihiutaleiden vähyys. Toisin kuin borrelioosissa, tartunta huomataan veren vasta-ainepitoisuuksissa yleensä pian – jo viikon kuluttua puremasta.

Anaplasmoosia voidaan niinikään hoitaa antibiooteilla. Hoito tehoaa yleensä hyvin ja oireet lievittyvät muutamassa vuorokaudessa.

Lähteitä: www.univet.fi/espoo/artikkelit/punkkitaudit